tiistai 13. maaliskuuta 2012

"Pysy itsellesi uskollisena" - lista vol. 1


Koska viime aikoina olen miettinyt suuria linjoja koko elämäni alueella ja itseäni, päätin tehdä ison listan. Julkaisen sen neljässä osiossa. Tänään olen pohtinut aidosti asioita joita tahdon elämääni. Ei mahdottomuuksia, mutta haastavia, ihan itseni ja muidenkin osalta. Kuitenkin varsin toteutettavissa olevia. Varmasti tärkeitä teemoja monien elämässä tai näin toivoisin. Joten olkaa hyvät, eka osa!


Tahdon elämääni:

Luvan olla minä

Minä olen minä. Minä voin muokkaantua. Saatan tulla jostakin lokerosta ulos ja venyttää sitä. Hypin harmaalla alueella ja joskus eksyn mustalle tai valkoiselle alueelle. Mielipiteeni saattavat muuttua perustellusti, mutta periaatteeni ovat minun omiani ja en tahdo niitä muuttaa. Asioista voi aina neuvotella ja niitä voi miettiä tekisikö jotain toisin. Mutta minä olen aina minä. Minä tulen kokonaisena. Minusta ei saa vain osia. Moni tahtoisi ottaa vain jonkun tietyn osan ja voin sitä lainata, mutta muut puolet tulevat kaupan päälle. Synkät, mustat ja pelottavat osat. Kuplivat, iloiset ja nauravat osat. Empaattiset, huolehtivat ja tukijan osat. Rikkonaiset, masentuneet ja korjattavat osat. Olen oikeasti hieno ihminen ja rakastan itseäni, sekös monia pelottaakin. Saat vihata minua, saat rakastaa, saat halveksua ja saat haluta. En koe uhkaa enkä ahdistusta aidoista tunteista. Sanon mikä tuntuu oikealta ja tunnen ihan liikaa. En loukkaa tahallani muita ja annan hyvän kiertää.

Avoimuutta

Mikä siinä on, että tämä tuntuu olevan monille aivan totaalisen mahdotonta? Ihmiset kertovat olevansa avoimia ja haluavansa jakaa ja puhua oikeilla sanoilla oikeista asioista, mutta tämä päätyy siihen, että tulee mutkia ja solmuja. Pian huomaamme välttelevämme puheenaiheita ja kierrellen kaarrellen vältellään kohtaamasta niitä. Kumpikin tietää, että se asia on siellä ja se pitäisi puhua. Kasvattaa seiniä ja blokkeja. Minä tahdon puhua, tahdon tietää ja tahdon kohdata. Avoimena seison ja otan vastaan, päätän sitten sulatanko, mutta voin kertoa että sulatan lähes kaiken.

Totuutta

Liittyy vahvasti edelliseen, mutta tärkeä omana kohtanaan. Haluan totuuden, ainoastaan totuuden ja ei ,en mitään muuta kuin totuuden. Siinä vaiheessa kun aletaan valehdella toiselle päin naamaa alkaa sattumaan, sattuminen tekee surulliseksi ja suru aiheuttaa ahdistusta, eristystä ja erittäin suurta ja viiltävää kipua. Ymmärrän jos minulle ei kaikkea kerrota, ei tarvitse, en minäkään sinulle. En valehtele enkä vääristele totuutta. Saatan hiljetä ja miettiä miten asetan sanat, mutta pysyn rehellisenä itselleni ja muille. Itsepetos on se joka johtaa katkeruuteen ja vihaan. Jos sinä valehtelet minulle se johtaa katkeruuteen ja vihaan ja lopulta pahimmassa tapauksessa itsepetokseen, jossa uskon sanasi, vaikka tiedän sinun valehtelevan vain koska tahdon uskoa.

Rakkautta

Tämä on se suuri voima, joka tuntuu liikuttavan minua vuodesta toiseen. Sitä miettii, rakentaa ja kasvattaa sisällään. Rakastan elämää, ihmisiä, kauneutta ja itseäni. Olen suuri rakkaudenlähettiläs. Oksetan monia positiivisuudellani ja sillä, että näen puhdasta rakkautta joka paikassa. haluan jakaa rakkauttani ja kertoa siitä kuinka paljon rakastan. Suurin ja hienoin asia on jos joku rakastaa takaisin. Harvinaislaatuisempaa, mutta kohdalle osuessa juovuttavaa. Tämä johtaakiin hienosti seuraavaan asiaan, johon tämä on erityisesti kytköksissä...

Onnellisuutta

Tämä on ollut koko elämäni asia mihin olen pyrkinyt ja pyrin edelleen. Onnellisuuteni koostuu epätäydellisistä kokonaisuuksista, jotka yhdessä muodostavat täydellisiä kokonaisuuksia. Pieniä arkipäiväisiä asioita, kauneuden näkemistä kaikkialla. Valaistumisen tasoinen tunne, jossa ymmärtää onnellisuuden lähtevän itsestään sisältä tässä ja nyt. Asia joka pysyy kaiken kurjuudenkin keskellä ja sinua kannattelee tieto, että olet onnellinen ihminen. Vahva tunne siitä, että tahtoo elää ja elämä on todellakin sen arvoista. Onnellisuuden täyttää yleensä muut ihmiset, tekevät sen kokonaiseksi ja saavat toisensa loistamaan.

Aitoutta

Ole aito oma itsesi. Kaikilla on muurinsa ja niitä ei tarvitse kerralla kaataa, ei edes seuraavalla. Anna itsesi muille, koska he yleensä rakastavat sinua enemmän kun annat myös huonot palasesi heidän käsiinsä hyvien lisäksi. Anna kehosi, mielesi ja aatteidesi olla aitoja. Sinun ei tarvitse haalia elämääsi ihmisiä joita sinun tulee miellyttää sen kustannuksela, että tunnet omaa huonommuuttasi ja pienuuttasi heidän seurassaan. Aito ihminen antaa sinunkin olla aito oma itsesi.

Parisuhteen

Naisen, yksiavioisen, erikoisen, kauniin ja monitasoisen. Keskusteleva ja pohtiva. Hiljaisuudesta ja äänestä pitävä. Aistinautiskelija ja esteetikko. Sadistinen, synkkä ja kieroutunut nainen. Tasapainoittelija, joka tietää selviävänsä elämästä ja sen karikoista, jopa minusta. Rakastava, hellä ja sanaileva. Kova, kylmä ja hiljainen. Palvo minua niin minä palvon sinua. Lähde paikkoihin kanssani, etsi ja koe kanssani. Eksytään ja löydetään. Luodaan uutta ja tuhotaan vanhaa. Kasvetaan ihmisinä ja ihmisiksi. Jaetaan kaikki ja otetaan omaa aikaa. Tasainen normaali arki ilman yllätyksiä ja vastakohtana seikkailu. Elämän kaikki tasot sinun kanssa. Anna minun olla hölmö, kupliva ja vaaleanpunainen ja paina minut syliini, kun asun mustin silmin paikassa josta en tahdo ulos. Anna minun pitää sinusta huolta ja miellyttää sinua.

Yksinkertaisuutta

Keep calm and carry on. Keep things simple. Karsi elämästä ylimääräinen. Tyhjennä kaapeista turha ja anna hyvän kiertää. Valitse taistelusi. Valitse vain ne tiet mitä tahdot ja kulje ne pää pystyssä. Ole se ihminen, jonka tahtoisit tavata. Kaikki ihmiset tuntuvat normaaleilta, kunnes tutustut heihin. Ihmiset jotka sanoo asioiden olevan mahdottomia voisivat antaa ihmisten jatkaa hommiansa, jotka tekevät mahdottomasta mahdollista. Kaadu seitsemän kertaa, nouse kahdeksan. Live, love and laught. Start a revolution stop hating your body. Älä ole itsellesi liian ankara. Asioilla on tapana selvitä, ihan oikeasti on.

She decided to start living the life she imagined.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Rikki revitty iho.



Istun suihkuni lattialla. Polvet koholla, kädet jalkojen ympärillä, pää roikkuu toisen olkapään varassa. Vesi valuu hiuksiin ja niskaan, noroina kyljillä ja lämmittäen käsiä. Ihmettelen miksi en omista kylpyammetta, mutta tyydyn muoviseen mattoon ja kylmään kaakeliin selkäni takana. Päässäni on sumeaa ja kirkasta. Sumeassa kohtaa on asioita joita en tahdo kohdata, siirrän ne suosiolla myöhemmäksi. Paikoittain on kirkasta sumun keskellä, hetkiä jotka palaavat valokuvan tapaan verkkokalvojeni taakse.

Valo tulee ikkunasta ja täyttää koko huoneen. Makaan alasti, koska se tuntuu luonnollisimmilta asialta koko maailmassa. Alastomana tunnen ihollani kaiken, siihen tarttuu hajut ja jää lämpö tai kylmyys. Tänään ihoni on pehmeä, lämmin ja täynnä elämää. Pehmeys tulee silkkisyydestä, peitosta joka on juuri oikean lämpöinen ja pienistä ohimennen hipaistuista kosketuksista. Lämpö tuntemuksista, muistoista ja ajoittaisesta häpeästä, joka saa poskeni hehkumaan. Elämä asuu ihollani mustina läikkinä, punaisina kohonneina railoina ja kapeina punaisina viiruina. Tunnen ihollani kivun ja täyttymyksen, masokismin pienet ilot.

Kosken kaulaani, jossa hammasrivistön jälki muistuttaa käynnistään, käännän samalla kasvoni. Sinun ihosi hohtaa valosta vaaleana ja kauniina. Silmät täynnä melankoliaa ja kipinää. Tulen tietoiseksi sydämestäni, jossa nälkä sinua kohtaan muistuttelee olemassaolostaan. Ihosi nälkä, jonka tahtoisin nuolla talteen. Nälkä nähdä palo, jonka ajoittainen intohimo sinussa laukaisee. Nälkä tuoksuasi kohtaan, joka tuoksuu hienostuneena sinusta, kun olet lähelläni. Sinun nälkäsi pelottaa minua. Minä pidän pelosta.

Huomaan taas kerran olevani huoneessa, jossa ei ole ikkunoita ja ovi toisella seinällä on kiinni. En tahdo avata ovea, vaan tuijottamalla lasittunein silmin seinän rappausta ja vaiennan ajatukseni, jotka yrittävät viiltää ohimoni rikki. Vihaan tätä huonetta. Vihaan sitä tunnetta, että tiedän ettei kenelläkään ole tänne asiaa ja aina en itsekkään halua täältä pois. Ulkona maailma kutsuisi. Välillä astun puoliväliin ja uskallan kertoa tämän huoneen salaisuuksia ja mysteereitä tietäen, että tänne pakenen kun alan pelätä, vaikka minähän pidän pelosta? Huomaan elämän asuvan mustina jälkinä, kohonneina railoina ja punaisina viiruina myös täällä huoneen seinillä tilataideteoksena.

Vesi valuu edelleen niskaani ja minä olen runkannut aivoni tyhjiksi. Antaisinko itseni auki revittynä ja kauniina mahdollisuuksille? Nyt se tuntuisi hyvälle ajatukselle sisäisen onnellisuuden ja pelon saattelemana. Elämä houkuttelee, vai onko se vaan kevään hormonit?