Omituista aikaa todellakin.
Elämääni kohtasi henkilökohtaisella tasolla niin ääretön suru, että suhteet ja sinkkuus ja blogi on tuntunut täysin toisarvoiselta ja turhanpäiväiseltä.
Nyt pystyn taas ajattelemaan.
Nyt pystyn taas antamaan itsestäni jotakin.

Minulla on avioeropaperi tulostettuna.6kk on kulunut. En ole vieläkään toimittanut sitä.
"Kai me sitten erotaan." Minä itken. En halua olla hänen kanssaan, mutta tämä on äärimmäisen raskasta silti. Tämä on tunne, joka tulisi käsitellä perinpohjin. Taas.

On kesä! Voi kesä ja kesän villit hormonit! Olen elänyt, matkustanut ja tavannut ihmisiä. Tuntuu ikuinen flow, joka kuljettaa minua paikasta toiseen ja takaisin. Nautintoja ja onnea. Olen oikeasti todella onnellinen. Minä olen ollut sinkku 8,5kk ja tunne on se, että en todellakaan halua tuohon ketään sotkeen mun hienoja kuvioitani ja mun elämääni. Asia ei toki ole näin yksinkertainen...

Biamoriani haluaa sekoittaa pääni. Se todellakin yrittää sitä nyt tosissaan, samalla tää kaikki tuntuu omituisen luonnolliselta... Olen alkanut ymmärtää suhdekäsitteeni venyvyyttä. Minulla on paljon rakkaita ihmissuhteita, rakkaita ystäviä ja rakkaita ihmisiä kenen kanssa jaan elämäni. Näin sen kuuluukin olla.

Minulla on platoninen elämäni nainen. Hän vain on ja pysyy ikuisesti. Olemme jakaneet pitkän matkan. Hän vain kuuluu kiinteänä osana elämääni. Ainoa kehen luotan 100%.

Minulla on "sunnuntaipoikaystävä". Nukutaan yhdessä, vietetään päiviä ja iltoja yhdessä, maataan yhdessä krapulaa ja jaetaan. Hän ei ole liiaksi pääni sekoittaja, koska on homo. Homo ja lesbo parisuhteenkaltaisessa olotilassa, täydellistä tähän tilaan.

Minulla on villi sessiosuhde naiseen. Minulla ei ole aikaa harrastaa seksiä. Tämä on säälittävää suorastaan, että ei muka järjesty moiseen aikaa. Hän on ihana. Äärettömän kaunis, hauska ja järkevä. Menen ihan sulaksi vahaksi kun ajattelinkin. Toivottavasti odotat minua vielä syksylläkin kammariisi.

Minulla on mies johon rakastuisin niin tulisesti jos en tietäisi paremmin mitä olen. Rakastun minä nytkin, mutta osaan alusta asti tehdä selväksi, että minusta ei koskaan tule sitä hänen monogamista elämänsä syvintä rakkautta kaikilla tasoilla. Silti olen valmis menemään hänen kanssaan matkalle mistä saan äärettömästi energiaa. En ole valmis hänen kanssaan seksuaaliseen suhteeseen, en ikinä.

Minulla on ystäviä joidenka väliin ei voi tulla mitään.

Elämäni on laajaa ja monitasoista.
Olen äärettömän onnellinen.
Olen äärettömän onnekas.

Puoli vuotta.

Tänään minua on itkettänyt paljon.
Tänään on 6kk minun ja aviomieheni erosta.
Puoli vuotta kuulostaa niin paljon isommalta kuin kuukausien laskeminen, seuraavaksi puhutaan jo vuosista.
Puoli vuotta sitten otin oikeasti rohkean askeleen siihen suuntaan, että hyväksyn itseni.

Sanoin exälleni, että olisi puoli vuotta mennyt.
Hän totesi kappas.
Kerroin että tää on mulle edelleen vaikeaa.
Hän sanoi, että niin me taidettiin arvella, että mulla menee tässä kauemmin.
Kerroin, että en varmaan koskaan pääse kokonaan tästä yli.
Exäni sanoo, että parempi olisi päästä.

Olen edelleen kesken. Minulla on lupa olla kesken. Joku päivä huomaan, että tämän kaiken ajattelu ei tuota mulle enää niin suurta tuskaa. Joku päivä mä huomaan olevani sinut tän kanssa kuinka mylläsin kaikkien elämät ympäri. Joku päivä huomaan, että en enää anna katkeruuden yhtään kiemurrella sydämeeni.

Olen ollut puoli vuotta sinkku.
En pidä sinkkuilusta.
Samalla ajatus joku pyörimään nurkkiin tuntuu todella kaukaiselta.

Hassu horoskooppi sanoi, että yksi mun suurimmista rakkauskausistani on päättynyt ja seuraavaa on luvassa vasta lähempänä 40 ikävuotta.

Ihan sama.
Kunhan se joskus tulee vielä.

Yksin, enemmän kuin ennen.

Baari-iltaa on vielä jäljellä ja huomaan istuvani yksin. Meitä oli valtava porukka ja mihin ne katosi? Kotiin sen jonkun ihanan luo tai sen kanssa. Tanssin yksin täyden tanssilattian reunalla, valot välkkyy ja ysäri raikaa. En muista koska viimeksi olisin ollut näin yksin.

Sunnuntai ja asuntoni on tyhjä, hiljainen ja yksinäinen.

Kuulen toista kautta vahingossa ystävän parisuhdesuunnitelmista ja minulla vääntää sisuksissa niin pahasti, että saan hsyteerisen itkukohtauksen. Toinen jättää kokoajan kertomatta asioita jotka liittyvät hänen parisuhteeseensa. Minusta on yhtäkkiä tullut ihmissuhteilijoille spitaalinen, joka pitää kiertää kaukaa, surullisinta tässä koko jutussa on että ne ketkä on siellä onnenhöyryssä eivät huomaa toimintaansa ollenkaan.

Siivoilin ja kuuntelin musiikkia. Minuun iski äkkiä niin suuri viillon tunne kuinka rakastan ex-miestäni edelleen niin äärettömän paljon. Itken ja henkeäni ahdistaa, miksi olen mitä olen? Minä en koskaan löydä enää ketään, koska olen mitä olen.

Minusta on tullut kaikille negatiivinen vikisijä. Tämä ajaa minut tilaan jossa vihaan itseäni, koska olen negatiivinen vikisijä ja siitä seuraa sulkeutuminen. Kierre on täydellinen. Ystäväni lakkaavat puhumasta minulle, koska vikisen ja minä lakkaan vikisemästä etten ahdistaisi muita ja kukaan ei puhu enää kenellekkään.

Hukuttaudun yksinäisyyteen ja mustaan.

Ylistyspuhe minulle!

Minun elämäni on ihanaa.
Minä teen juuri niitä asioita joista nautin.

Olen kaunis. Pidän istestäni huolta. Tyylini on hiukan erikoinen, mutta asiallinen. Minulla on hyvä itsetunto ja se säteilee ympäristöön.

Opiskelen mielenkiintoista, haastavaa, monipuolista ja juuri sitä "mun juttua" missä oon todella hyvä.

Harrastan sellaisia harrastuksia jossa mun sielu ja keho saa ravintoa.
Käytän luovuuttani hyväksi joka ikinen päivä. Valokuvaan, kirjoitan, piirrän, maalaan ja teen käsitöitä.

Ulkoilen, lenkkeilen, ihailen luontoa ja käyn pumppaamassa rautaa salilla.
Minulla on hyvä olo henkisesti ja fyysisesti. Joskus on synkkiä päiviä ja ne olen hyväksynyt osaksi elämää.

Minulla on kaunis koti. Erikoinen ja jokaisella tavaralla on joku kaunis tarina kerrottavanaan. Kotini on järjestyksessä ja lähes aina siisti, ajatukset pysyvät myös kauniisti järjestyksessä.

Osaan leipoa, kokata, järjestää juhlia ja loihtia hienoja asioita lähes tyhjästä.
Näen arjen pienet onnelliset asiat.

Olen henkisesti kypsä, elämänkokemusta löytyy ja käytän kykyäni nähdä harmaan sävyt. Ymmärrän ja näen asioiden monet puolet. Välillä räiskyn ja olen iloisen naurava ja kupliva.

Minulla on paljon oikeita ystäviä, paljon kavereita ja tuttavia ja olen bileiden ilopilleri ja fiiliksen kohottaja.
Kun saavun uuteen ryhmään tai porukkaan olen usein sidos, joka saa muutkin toimimaan avoimemmin ja hyväksyvämmin.
Tuon ihmiset yhteen ja saan hyvälle tuulelle.
Olen aidosti mukava lähes kaikille.
Minulle on helppo avautua, minä olen kallio ja olkapää johon nojata luottamuksella.

Olen keskusteleva ja pystyn asiallisesti ja pohdiskelevasti keskustelemaan lähes joka aiheesta.
Yleisivistykseni on laajaa ja ajatukseni usein kompkteja ja ymmärrettäviä.

En nalkuta, en kiukuttele usein, hyväksyn toisen tavat todella pitkälle. Annan jokaisen olla sellainen kuin on.

Osaan olla äitimäinen sopivassa määrin ja jämäkkä arjesta ja samalla heittäytyä villiksi ja sarkastiseksi veikeäksi tytöksi.
Olen sinisilmäinen realisti, joka ei koskaan kadota yhteyttä sisäiseen lapseensa.

Olen oikeasti todella ihana.
Olen mielenkiintoinen.

Usein mietin itsekseni todella "itserakkaasti", että olen aivan todellinen saalis. Usein mietin myös sitä, että olenko pelottava? Minussa on paljon voimaa. Mietin kokevatko monet minut jollakin tasolla uhkaavaksi?

Usein kohtaan äärimmäistä vihamielisyyttä epävarmoilta ja sellaisilta ihmisiltä, jotka haluavat nujertaa minut. Tuntuu että joillekkin ihmiselle on äärimmäisen haastavaa kohdata aurinkoista, asiallista ja samalla jalat maassa olevaa ihmistä. Ulottuisiko tämä myös ns. parisuhteen muodostumisen esteeksi? Tottahan on, että en missään nimessä tahdo ihmistä, joka on liian vaiheessa ja itsetunto on nollassa. En ole kenenkään itsetunnon pönkittäjä, ei toki tarkoita etten kertoisi kuinka upea toinen on.

Äärimmäisen hiljainen kausi. Ei MITÄÄN sutinaa, ei nettikeskusteluja eikä mitään kiikarissa. Nautin kaikesta elämästäni äärimmäisen paljon, mutta nauttisin siitä niin paljon mielummin jonkun muun kanssa.

Vaivun pienoiseen surumielisyyteen.
Tuleeko minusta nyt koko kaveripiirini yksinäisyyden valittaja?
Jäänkö yksin?

Ei se käy päinsä.

Vastuuntunnon askelia.

"Mut mun päässä varoittaa ääni, mä saatan rakastua.", kuuntelen kappaletta ja voin nähdä kuinka sinä pelkäät juuri tuota.

Sinä olet töksähtelevä, et puhu minulle kauniilla sanoilla kuten aijemmin. Minä aistin sen heti, että ahdistus on vallannut sinut sisältä. Viimeinen asia mitä halusin, yksi ensimmäisistä asioista jota pyysin sinun sanovan minulle rehellisesti.

Näemme molemmat, että keskustelu pitää käydä, mutta sinä et vain pysty. Vetoat väsymykseen, pääjumitukseen. Yöllä saan sinulta viestin, jossa avaat pienen palan ajatuksiasi ja sielunmaisemaasi ja samantien vedät sen takaisin. Sinusta ei saa mitään otetta.

Kirjoitan sinulle sähköpostia, koska olet kykenemätön keskustelemaan.

"Se mitä en tahdo olla on ahdistava, tunkeileva tai vaivaksi. Tahdon olla läsnä omana itsenäni ja tuoda hyviä asioita ja antaa voimaa. En tahdo että vain vetäydyt kauemmaksi hetki kerrallaan, mutta en halua toisen olevan liian lähellä, jos se ei tunnu hyvälle."

Sanon sinulle, että unohdetaan suhdesäätö. Sinä odotat draama aaltoa. Ihmettelet onko se muka näin helppoa, että asioista puhutaan ja sitten kaikki on ok.. Kyllä se on juuri näin helppoa minun kanssani.

Päästän sinut menemään, kasvamaan ja hankkimaan selkoa itsesi kanssa. Tää ei katoa noiden syiden takia kenenkään elämästä, mutta tiedän että se oli sitten siinä.


Sitoutumiskammoisia tai hulluja. Monessa tapauksessa niitä molempia. Tiedän kyllä, kun tapaan sitten joskus sen naisen joka mulle on tarkoitettu, se solahtaa vain mun elämään. Helppo irrottautua tästä ihastuksesta, kun tietää ettei se olis toiminut, ei tässä tilassa, ei näissä fiiliksissä. Mun ei tarvitse olla kenenkään kanssa vain siksi, että ei tarttis olla yksin. Istun ystävieni luona, kerron tilanteesta ja pienestä surunhäivästä löydänkö sitä solahtavaa naista. Yhtäkkiä ystäväni huokaisee ja sanoo:"On kyllä haastavaa löytää nainen, joka sut ansaitsisi.".


En ole tapaillut tämän irtipäästön jälkeen ketään, en keskustellut netissä flirttaillen, en halaillut ja helvetti en ole harrastanut seksiä. Ei koskaan ole ollut näin pitkää kautta ilman seksiä. Vaatimustasoni nousivat yhtäkkiä pilviin, kun tajusin että mulla on oikeus unelmiini. Tiedän unelmieni olevan joustavia, en pyydä mahdottomia, mutta pyydän kuitenkin. Tiedän mitä haluan ja se tekee minusta onnellisemman ihmisen.

Kadun vaatimustasoani pimeinä iltoina, sunnuntaisin ja kun hiljaisuus kirkuu. Keskityn arkeen ja sen rakentamiseen. Keskityn asioihin joista oikeasti pidän. Minun elämäni on oikeasti ihanaa, tykkään olla minä... mieleni perällä kuiskaa ääni:"Haluat rakastua."

Lähes kaikki ystäväni ovat vasta rakastuneita, siirappisia ja onnen mahlassa kiereskeleviä pörröpalloja.

Olen niin onnellinen heidän puolestaan.
Olen niin kateellinen heidän onnestaan.

"Pysy itsellesi uskollisena" - lista vol. 1

Koska viime aikoina olen miettinyt suuria linjoja koko elämäni alueella ja itseäni, päätin tehdä ison listan. Julkaisen sen neljässä osiossa. Tänään olen pohtinut aidosti asioita joita tahdon elämääni. Ei mahdottomuuksia, mutta haastavia, ihan itseni ja muidenkin osalta. Kuitenkin varsin toteutettavissa olevia. Varmasti tärkeitä teemoja monien elämässä tai näin toivoisin. Joten olkaa hyvät, eka osa!


Tahdon elämääni:

Luvan olla minä

Minä olen minä. Minä voin muokkaantua. Saatan tulla jostakin lokerosta ulos ja venyttää sitä. Hypin harmaalla alueella ja joskus eksyn mustalle tai valkoiselle alueelle. Mielipiteeni saattavat muuttua perustellusti, mutta periaatteeni ovat minun omiani ja en tahdo niitä muuttaa. Asioista voi aina neuvotella ja niitä voi miettiä tekisikö jotain toisin. Mutta minä olen aina minä. Minä tulen kokonaisena. Minusta ei saa vain osia. Moni tahtoisi ottaa vain jonkun tietyn osan ja voin sitä lainata, mutta muut puolet tulevat kaupan päälle. Synkät, mustat ja pelottavat osat. Kuplivat, iloiset ja nauravat osat. Empaattiset, huolehtivat ja tukijan osat. Rikkonaiset, masentuneet ja korjattavat osat. Olen oikeasti hieno ihminen ja rakastan itseäni, sekös monia pelottaakin. Saat vihata minua, saat rakastaa, saat halveksua ja saat haluta. En koe uhkaa enkä ahdistusta aidoista tunteista. Sanon mikä tuntuu oikealta ja tunnen ihan liikaa. En loukkaa tahallani muita ja annan hyvän kiertää.

Avoimuutta

Mikä siinä on, että tämä tuntuu olevan monille aivan totaalisen mahdotonta? Ihmiset kertovat olevansa avoimia ja haluavansa jakaa ja puhua oikeilla sanoilla oikeista asioista, mutta tämä päätyy siihen, että tulee mutkia ja solmuja. Pian huomaamme välttelevämme puheenaiheita ja kierrellen kaarrellen vältellään kohtaamasta niitä. Kumpikin tietää, että se asia on siellä ja se pitäisi puhua. Kasvattaa seiniä ja blokkeja. Minä tahdon puhua, tahdon tietää ja tahdon kohdata. Avoimena seison ja otan vastaan, päätän sitten sulatanko, mutta voin kertoa että sulatan lähes kaiken.

Totuutta

Liittyy vahvasti edelliseen, mutta tärkeä omana kohtanaan. Haluan totuuden, ainoastaan totuuden ja ei ,en mitään muuta kuin totuuden. Siinä vaiheessa kun aletaan valehdella toiselle päin naamaa alkaa sattumaan, sattuminen tekee surulliseksi ja suru aiheuttaa ahdistusta, eristystä ja erittäin suurta ja viiltävää kipua. Ymmärrän jos minulle ei kaikkea kerrota, ei tarvitse, en minäkään sinulle. En valehtele enkä vääristele totuutta. Saatan hiljetä ja miettiä miten asetan sanat, mutta pysyn rehellisenä itselleni ja muille. Itsepetos on se joka johtaa katkeruuteen ja vihaan. Jos sinä valehtelet minulle se johtaa katkeruuteen ja vihaan ja lopulta pahimmassa tapauksessa itsepetokseen, jossa uskon sanasi, vaikka tiedän sinun valehtelevan vain koska tahdon uskoa.

Rakkautta

Tämä on se suuri voima, joka tuntuu liikuttavan minua vuodesta toiseen. Sitä miettii, rakentaa ja kasvattaa sisällään. Rakastan elämää, ihmisiä, kauneutta ja itseäni. Olen suuri rakkaudenlähettiläs. Oksetan monia positiivisuudellani ja sillä, että näen puhdasta rakkautta joka paikassa. haluan jakaa rakkauttani ja kertoa siitä kuinka paljon rakastan. Suurin ja hienoin asia on jos joku rakastaa takaisin. Harvinaislaatuisempaa, mutta kohdalle osuessa juovuttavaa. Tämä johtaakiin hienosti seuraavaan asiaan, johon tämä on erityisesti kytköksissä...

Onnellisuutta

Tämä on ollut koko elämäni asia mihin olen pyrkinyt ja pyrin edelleen. Onnellisuuteni koostuu epätäydellisistä kokonaisuuksista, jotka yhdessä muodostavat täydellisiä kokonaisuuksia. Pieniä arkipäiväisiä asioita, kauneuden näkemistä kaikkialla. Valaistumisen tasoinen tunne, jossa ymmärtää onnellisuuden lähtevän itsestään sisältä tässä ja nyt. Asia joka pysyy kaiken kurjuudenkin keskellä ja sinua kannattelee tieto, että olet onnellinen ihminen. Vahva tunne siitä, että tahtoo elää ja elämä on todellakin sen arvoista. Onnellisuuden täyttää yleensä muut ihmiset, tekevät sen kokonaiseksi ja saavat toisensa loistamaan.

Aitoutta

Ole aito oma itsesi. Kaikilla on muurinsa ja niitä ei tarvitse kerralla kaataa, ei edes seuraavalla. Anna itsesi muille, koska he yleensä rakastavat sinua enemmän kun annat myös huonot palasesi heidän käsiinsä hyvien lisäksi. Anna kehosi, mielesi ja aatteidesi olla aitoja. Sinun ei tarvitse haalia elämääsi ihmisiä joita sinun tulee miellyttää sen kustannuksela, että tunnet omaa huonommuuttasi ja pienuuttasi heidän seurassaan. Aito ihminen antaa sinunkin olla aito oma itsesi.

Parisuhteen

Naisen, yksiavioisen, erikoisen, kauniin ja monitasoisen. Keskusteleva ja pohtiva. Hiljaisuudesta ja äänestä pitävä. Aistinautiskelija ja esteetikko. Sadistinen, synkkä ja kieroutunut nainen. Tasapainoittelija, joka tietää selviävänsä elämästä ja sen karikoista, jopa minusta. Rakastava, hellä ja sanaileva. Kova, kylmä ja hiljainen. Palvo minua niin minä palvon sinua. Lähde paikkoihin kanssani, etsi ja koe kanssani. Eksytään ja löydetään. Luodaan uutta ja tuhotaan vanhaa. Kasvetaan ihmisinä ja ihmisiksi. Jaetaan kaikki ja otetaan omaa aikaa. Tasainen normaali arki ilman yllätyksiä ja vastakohtana seikkailu. Elämän kaikki tasot sinun kanssa. Anna minun olla hölmö, kupliva ja vaaleanpunainen ja paina minut syliini, kun asun mustin silmin paikassa josta en tahdo ulos. Anna minun pitää sinusta huolta ja miellyttää sinua.

Yksinkertaisuutta

Keep calm and carry on. Keep things simple. Karsi elämästä ylimääräinen. Tyhjennä kaapeista turha ja anna hyvän kiertää. Valitse taistelusi. Valitse vain ne tiet mitä tahdot ja kulje ne pää pystyssä. Ole se ihminen, jonka tahtoisit tavata. Kaikki ihmiset tuntuvat normaaleilta, kunnes tutustut heihin. Ihmiset jotka sanoo asioiden olevan mahdottomia voisivat antaa ihmisten jatkaa hommiansa, jotka tekevät mahdottomasta mahdollista. Kaadu seitsemän kertaa, nouse kahdeksan. Live, love and laught. Start a revolution stop hating your body. Älä ole itsellesi liian ankara. Asioilla on tapana selvitä, ihan oikeasti on.

She decided to start living the life she imagined.

Rikki revitty iho.

Istun suihkuni lattialla. Polvet koholla, kädet jalkojen ympärillä, pää roikkuu toisen olkapään varassa. Vesi valuu hiuksiin ja niskaan, noroina kyljillä ja lämmittäen käsiä. Ihmettelen miksi en omista kylpyammetta, mutta tyydyn muoviseen mattoon ja kylmään kaakeliin selkäni takana. Päässäni on sumeaa ja kirkasta. Sumeassa kohtaa on asioita joita en tahdo kohdata, siirrän ne suosiolla myöhemmäksi. Paikoittain on kirkasta sumun keskellä, hetkiä jotka palaavat valokuvan tapaan verkkokalvojeni taakse.

Valo tulee ikkunasta ja täyttää koko huoneen. Makaan alasti, koska se tuntuu luonnollisimmilta asialta koko maailmassa. Alastomana tunnen ihollani kaiken, siihen tarttuu hajut ja jää lämpö tai kylmyys. Tänään ihoni on pehmeä, lämmin ja täynnä elämää. Pehmeys tulee silkkisyydestä, peitosta joka on juuri oikean lämpöinen ja pienistä ohimennen hipaistuista kosketuksista. Lämpö tuntemuksista, muistoista ja ajoittaisesta häpeästä, joka saa poskeni hehkumaan. Elämä asuu ihollani mustina läikkinä, punaisina kohonneina railoina ja kapeina punaisina viiruina. Tunnen ihollani kivun ja täyttymyksen, masokismin pienet ilot.

Kosken kaulaani, jossa hammasrivistön jälki muistuttaa käynnistään, käännän samalla kasvoni. Sinun ihosi hohtaa valosta vaaleana ja kauniina. Silmät täynnä melankoliaa ja kipinää. Tulen tietoiseksi sydämestäni, jossa nälkä sinua kohtaan muistuttelee olemassaolostaan. Ihosi nälkä, jonka tahtoisin nuolla talteen. Nälkä nähdä palo, jonka ajoittainen intohimo sinussa laukaisee. Nälkä tuoksuasi kohtaan, joka tuoksuu hienostuneena sinusta, kun olet lähelläni. Sinun nälkäsi pelottaa minua. Minä pidän pelosta.

Huomaan taas kerran olevani huoneessa, jossa ei ole ikkunoita ja ovi toisella seinällä on kiinni. En tahdo avata ovea, vaan tuijottamalla lasittunein silmin seinän rappausta ja vaiennan ajatukseni, jotka yrittävät viiltää ohimoni rikki. Vihaan tätä huonetta. Vihaan sitä tunnetta, että tiedän ettei kenelläkään ole tänne asiaa ja aina en itsekkään halua täältä pois. Ulkona maailma kutsuisi. Välillä astun puoliväliin ja uskallan kertoa tämän huoneen salaisuuksia ja mysteereitä tietäen, että tänne pakenen kun alan pelätä, vaikka minähän pidän pelosta? Huomaan elämän asuvan mustina jälkinä, kohonneina railoina ja punaisina viiruina myös täällä huoneen seinillä tilataideteoksena.

Vesi valuu edelleen niskaani ja minä olen runkannut aivoni tyhjiksi. Antaisinko itseni auki revittynä ja kauniina mahdollisuuksille? Nyt se tuntuisi hyvälle ajatukselle sisäisen onnellisuuden ja pelon saattelemana. Elämä houkuttelee, vai onko se vaan kevään hormonit?