Baari-iltaa on vielä jäljellä ja huomaan istuvani yksin. Meitä oli valtava porukka ja mihin ne katosi? Kotiin sen jonkun ihanan luo tai sen kanssa. Tanssin yksin täyden tanssilattian reunalla, valot välkkyy ja ysäri raikaa. En muista koska viimeksi olisin ollut näin yksin.
Sunnuntai ja asuntoni on tyhjä, hiljainen ja yksinäinen.
Kuulen toista kautta vahingossa ystävän parisuhdesuunnitelmista ja minulla vääntää sisuksissa niin pahasti, että saan hsyteerisen itkukohtauksen. Toinen jättää kokoajan kertomatta asioita jotka liittyvät hänen parisuhteeseensa. Minusta on yhtäkkiä tullut ihmissuhteilijoille spitaalinen, joka pitää kiertää kaukaa, surullisinta tässä koko jutussa on että ne ketkä on siellä onnenhöyryssä eivät huomaa toimintaansa ollenkaan.
Siivoilin ja kuuntelin musiikkia. Minuun iski äkkiä niin suuri viillon tunne kuinka rakastan ex-miestäni edelleen niin äärettömän paljon. Itken ja henkeäni ahdistaa, miksi olen mitä olen? Minä en koskaan löydä enää ketään, koska olen mitä olen.
Minusta on tullut kaikille negatiivinen vikisijä. Tämä ajaa minut tilaan jossa vihaan itseäni, koska olen negatiivinen vikisijä ja siitä seuraa sulkeutuminen. Kierre on täydellinen. Ystäväni lakkaavat puhumasta minulle, koska vikisen ja minä lakkaan vikisemästä etten ahdistaisi muita ja kukaan ei puhu enää kenellekkään.
Hukuttaudun yksinäisyyteen ja mustaan.
Mulla on viime aikoina kanssa ollu liian usein yksinäinen olo, yritin siitä puhua kaverille puhelimessa mutta se vaan vaihto aihetta ja selitti kuinka helppo mun olis löytää itselleni kumppani. Nauroin päin naamaa ja teki mieli haistattaa vitut.. Tuntuu että olisin aina ulkopuolinen, muut ryyppää ja seurustelee, minä en. On omalla tavallaan helpottavaa että meitä "yksinäisiä" on muitakin, mutta sit taas ei sitä toivo kenellekkään. Mikä tähänki auttais? Tsemppiä ♥
VastaaPoistaTiedän niin tuon.. Helpottaa ja ei helpota. Hyväntahtoisena ihmisenä haluaa kaikille onnea, mutta samalla haluaa sitä onnea myös itselleen. En tiedä onko yksinäisyydelläkin jotkut erilaiset hyväksymisvaiheet.
VastaaPoistaKai sitä yksinäisyyttään yrittää vähentää. Ehkä yrittää etsiäkin liikaa ettei olisi yksinäinen. Se mikä kokemus on parisuhtene muodostamisesta se vaan kävelee sitten joku päivä ihan vahingossa jostakin elämään, ennen sitä on se tuskastuttava odotus. Toivotan tsemppiä kaikille muillekkin yksinäisyyden kanssa taisteleville. Oishan se ihanaa löytää siihen asiaan ratkaisu, mutta minulla ei sitä ole. On vain esteitä ja pelkoja ottaa kantaktia ja tuntuu että on kaikilla muillakin.