"Mut mun päässä varoittaa ääni, mä saatan rakastua.", kuuntelen kappaletta ja voin nähdä kuinka sinä pelkäät juuri tuota.
Sinä olet töksähtelevä, et puhu minulle kauniilla sanoilla kuten aijemmin. Minä aistin sen heti, että ahdistus on vallannut sinut sisältä. Viimeinen asia mitä halusin, yksi ensimmäisistä asioista jota pyysin sinun sanovan minulle rehellisesti.
Näemme molemmat, että keskustelu pitää käydä, mutta sinä et vain pysty. Vetoat väsymykseen, pääjumitukseen. Yöllä saan sinulta viestin, jossa avaat pienen palan ajatuksiasi ja sielunmaisemaasi ja samantien vedät sen takaisin. Sinusta ei saa mitään otetta.
Kirjoitan sinulle sähköpostia, koska olet kykenemätön keskustelemaan.
"Se mitä en tahdo olla on ahdistava, tunkeileva tai vaivaksi. Tahdon olla läsnä omana itsenäni ja tuoda hyviä asioita ja antaa voimaa. En tahdo että vain vetäydyt kauemmaksi hetki kerrallaan, mutta en halua toisen olevan liian lähellä, jos se ei tunnu hyvälle."
Sanon sinulle, että unohdetaan suhdesäätö. Sinä odotat draama aaltoa. Ihmettelet onko se muka näin helppoa, että asioista puhutaan ja sitten kaikki on ok.. Kyllä se on juuri näin helppoa minun kanssani.
Päästän sinut menemään, kasvamaan ja hankkimaan selkoa itsesi kanssa. Tää ei katoa noiden syiden takia kenenkään elämästä, mutta tiedän että se oli sitten siinä.
Sitoutumiskammoisia tai hulluja. Monessa tapauksessa niitä molempia. Tiedän kyllä, kun tapaan sitten joskus sen naisen joka mulle on tarkoitettu, se solahtaa vain mun elämään. Helppo irrottautua tästä ihastuksesta, kun tietää ettei se olis toiminut, ei tässä tilassa, ei näissä fiiliksissä. Mun ei tarvitse olla kenenkään kanssa vain siksi, että ei tarttis olla yksin. Istun ystävieni luona, kerron tilanteesta ja pienestä surunhäivästä löydänkö sitä solahtavaa naista. Yhtäkkiä ystäväni huokaisee ja sanoo:"On kyllä haastavaa löytää nainen, joka sut ansaitsisi.".
En ole tapaillut tämän irtipäästön jälkeen ketään, en keskustellut netissä flirttaillen, en halaillut ja helvetti en ole harrastanut seksiä. Ei koskaan ole ollut näin pitkää kautta ilman seksiä. Vaatimustasoni nousivat yhtäkkiä pilviin, kun tajusin että mulla on oikeus unelmiini. Tiedän unelmieni olevan joustavia, en pyydä mahdottomia, mutta pyydän kuitenkin. Tiedän mitä haluan ja se tekee minusta onnellisemman ihmisen.
Kadun vaatimustasoani pimeinä iltoina, sunnuntaisin ja kun hiljaisuus kirkuu. Keskityn arkeen ja sen rakentamiseen. Keskityn asioihin joista oikeasti pidän. Minun elämäni on oikeasti ihanaa, tykkään olla minä... mieleni perällä kuiskaa ääni:"Haluat rakastua."
Lähes kaikki ystäväni ovat vasta rakastuneita, siirappisia ja onnen mahlassa kiereskeleviä pörröpalloja.
Olen niin onnellinen heidän puolestaan.
Olen niin kateellinen heidän onnestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti