Omituista aikaa todellakin.
Elämääni kohtasi henkilökohtaisella tasolla niin ääretön suru, että suhteet ja sinkkuus ja blogi on tuntunut täysin toisarvoiselta ja turhanpäiväiseltä.
Nyt pystyn taas ajattelemaan.
Nyt pystyn taas antamaan itsestäni jotakin.

Minulla on avioeropaperi tulostettuna.6kk on kulunut. En ole vieläkään toimittanut sitä.
"Kai me sitten erotaan." Minä itken. En halua olla hänen kanssaan, mutta tämä on äärimmäisen raskasta silti. Tämä on tunne, joka tulisi käsitellä perinpohjin. Taas.

On kesä! Voi kesä ja kesän villit hormonit! Olen elänyt, matkustanut ja tavannut ihmisiä. Tuntuu ikuinen flow, joka kuljettaa minua paikasta toiseen ja takaisin. Nautintoja ja onnea. Olen oikeasti todella onnellinen. Minä olen ollut sinkku 8,5kk ja tunne on se, että en todellakaan halua tuohon ketään sotkeen mun hienoja kuvioitani ja mun elämääni. Asia ei toki ole näin yksinkertainen...

Biamoriani haluaa sekoittaa pääni. Se todellakin yrittää sitä nyt tosissaan, samalla tää kaikki tuntuu omituisen luonnolliselta... Olen alkanut ymmärtää suhdekäsitteeni venyvyyttä. Minulla on paljon rakkaita ihmissuhteita, rakkaita ystäviä ja rakkaita ihmisiä kenen kanssa jaan elämäni. Näin sen kuuluukin olla.

Minulla on platoninen elämäni nainen. Hän vain on ja pysyy ikuisesti. Olemme jakaneet pitkän matkan. Hän vain kuuluu kiinteänä osana elämääni. Ainoa kehen luotan 100%.

Minulla on "sunnuntaipoikaystävä". Nukutaan yhdessä, vietetään päiviä ja iltoja yhdessä, maataan yhdessä krapulaa ja jaetaan. Hän ei ole liiaksi pääni sekoittaja, koska on homo. Homo ja lesbo parisuhteenkaltaisessa olotilassa, täydellistä tähän tilaan.

Minulla on villi sessiosuhde naiseen. Minulla ei ole aikaa harrastaa seksiä. Tämä on säälittävää suorastaan, että ei muka järjesty moiseen aikaa. Hän on ihana. Äärettömän kaunis, hauska ja järkevä. Menen ihan sulaksi vahaksi kun ajattelinkin. Toivottavasti odotat minua vielä syksylläkin kammariisi.

Minulla on mies johon rakastuisin niin tulisesti jos en tietäisi paremmin mitä olen. Rakastun minä nytkin, mutta osaan alusta asti tehdä selväksi, että minusta ei koskaan tule sitä hänen monogamista elämänsä syvintä rakkautta kaikilla tasoilla. Silti olen valmis menemään hänen kanssaan matkalle mistä saan äärettömästi energiaa. En ole valmis hänen kanssaan seksuaaliseen suhteeseen, en ikinä.

Minulla on ystäviä joidenka väliin ei voi tulla mitään.

Elämäni on laajaa ja monitasoista.
Olen äärettömän onnellinen.
Olen äärettömän onnekas.

Puoli vuotta.

Tänään minua on itkettänyt paljon.
Tänään on 6kk minun ja aviomieheni erosta.
Puoli vuotta kuulostaa niin paljon isommalta kuin kuukausien laskeminen, seuraavaksi puhutaan jo vuosista.
Puoli vuotta sitten otin oikeasti rohkean askeleen siihen suuntaan, että hyväksyn itseni.

Sanoin exälleni, että olisi puoli vuotta mennyt.
Hän totesi kappas.
Kerroin että tää on mulle edelleen vaikeaa.
Hän sanoi, että niin me taidettiin arvella, että mulla menee tässä kauemmin.
Kerroin, että en varmaan koskaan pääse kokonaan tästä yli.
Exäni sanoo, että parempi olisi päästä.

Olen edelleen kesken. Minulla on lupa olla kesken. Joku päivä huomaan, että tämän kaiken ajattelu ei tuota mulle enää niin suurta tuskaa. Joku päivä mä huomaan olevani sinut tän kanssa kuinka mylläsin kaikkien elämät ympäri. Joku päivä huomaan, että en enää anna katkeruuden yhtään kiemurrella sydämeeni.

Olen ollut puoli vuotta sinkku.
En pidä sinkkuilusta.
Samalla ajatus joku pyörimään nurkkiin tuntuu todella kaukaiselta.

Hassu horoskooppi sanoi, että yksi mun suurimmista rakkauskausistani on päättynyt ja seuraavaa on luvassa vasta lähempänä 40 ikävuotta.

Ihan sama.
Kunhan se joskus tulee vielä.

Yksin, enemmän kuin ennen.

Baari-iltaa on vielä jäljellä ja huomaan istuvani yksin. Meitä oli valtava porukka ja mihin ne katosi? Kotiin sen jonkun ihanan luo tai sen kanssa. Tanssin yksin täyden tanssilattian reunalla, valot välkkyy ja ysäri raikaa. En muista koska viimeksi olisin ollut näin yksin.

Sunnuntai ja asuntoni on tyhjä, hiljainen ja yksinäinen.

Kuulen toista kautta vahingossa ystävän parisuhdesuunnitelmista ja minulla vääntää sisuksissa niin pahasti, että saan hsyteerisen itkukohtauksen. Toinen jättää kokoajan kertomatta asioita jotka liittyvät hänen parisuhteeseensa. Minusta on yhtäkkiä tullut ihmissuhteilijoille spitaalinen, joka pitää kiertää kaukaa, surullisinta tässä koko jutussa on että ne ketkä on siellä onnenhöyryssä eivät huomaa toimintaansa ollenkaan.

Siivoilin ja kuuntelin musiikkia. Minuun iski äkkiä niin suuri viillon tunne kuinka rakastan ex-miestäni edelleen niin äärettömän paljon. Itken ja henkeäni ahdistaa, miksi olen mitä olen? Minä en koskaan löydä enää ketään, koska olen mitä olen.

Minusta on tullut kaikille negatiivinen vikisijä. Tämä ajaa minut tilaan jossa vihaan itseäni, koska olen negatiivinen vikisijä ja siitä seuraa sulkeutuminen. Kierre on täydellinen. Ystäväni lakkaavat puhumasta minulle, koska vikisen ja minä lakkaan vikisemästä etten ahdistaisi muita ja kukaan ei puhu enää kenellekkään.

Hukuttaudun yksinäisyyteen ja mustaan.

Ylistyspuhe minulle!

Minun elämäni on ihanaa.
Minä teen juuri niitä asioita joista nautin.

Olen kaunis. Pidän istestäni huolta. Tyylini on hiukan erikoinen, mutta asiallinen. Minulla on hyvä itsetunto ja se säteilee ympäristöön.

Opiskelen mielenkiintoista, haastavaa, monipuolista ja juuri sitä "mun juttua" missä oon todella hyvä.

Harrastan sellaisia harrastuksia jossa mun sielu ja keho saa ravintoa.
Käytän luovuuttani hyväksi joka ikinen päivä. Valokuvaan, kirjoitan, piirrän, maalaan ja teen käsitöitä.

Ulkoilen, lenkkeilen, ihailen luontoa ja käyn pumppaamassa rautaa salilla.
Minulla on hyvä olo henkisesti ja fyysisesti. Joskus on synkkiä päiviä ja ne olen hyväksynyt osaksi elämää.

Minulla on kaunis koti. Erikoinen ja jokaisella tavaralla on joku kaunis tarina kerrottavanaan. Kotini on järjestyksessä ja lähes aina siisti, ajatukset pysyvät myös kauniisti järjestyksessä.

Osaan leipoa, kokata, järjestää juhlia ja loihtia hienoja asioita lähes tyhjästä.
Näen arjen pienet onnelliset asiat.

Olen henkisesti kypsä, elämänkokemusta löytyy ja käytän kykyäni nähdä harmaan sävyt. Ymmärrän ja näen asioiden monet puolet. Välillä räiskyn ja olen iloisen naurava ja kupliva.

Minulla on paljon oikeita ystäviä, paljon kavereita ja tuttavia ja olen bileiden ilopilleri ja fiiliksen kohottaja.
Kun saavun uuteen ryhmään tai porukkaan olen usein sidos, joka saa muutkin toimimaan avoimemmin ja hyväksyvämmin.
Tuon ihmiset yhteen ja saan hyvälle tuulelle.
Olen aidosti mukava lähes kaikille.
Minulle on helppo avautua, minä olen kallio ja olkapää johon nojata luottamuksella.

Olen keskusteleva ja pystyn asiallisesti ja pohdiskelevasti keskustelemaan lähes joka aiheesta.
Yleisivistykseni on laajaa ja ajatukseni usein kompkteja ja ymmärrettäviä.

En nalkuta, en kiukuttele usein, hyväksyn toisen tavat todella pitkälle. Annan jokaisen olla sellainen kuin on.

Osaan olla äitimäinen sopivassa määrin ja jämäkkä arjesta ja samalla heittäytyä villiksi ja sarkastiseksi veikeäksi tytöksi.
Olen sinisilmäinen realisti, joka ei koskaan kadota yhteyttä sisäiseen lapseensa.

Olen oikeasti todella ihana.
Olen mielenkiintoinen.

Usein mietin itsekseni todella "itserakkaasti", että olen aivan todellinen saalis. Usein mietin myös sitä, että olenko pelottava? Minussa on paljon voimaa. Mietin kokevatko monet minut jollakin tasolla uhkaavaksi?

Usein kohtaan äärimmäistä vihamielisyyttä epävarmoilta ja sellaisilta ihmisiltä, jotka haluavat nujertaa minut. Tuntuu että joillekkin ihmiselle on äärimmäisen haastavaa kohdata aurinkoista, asiallista ja samalla jalat maassa olevaa ihmistä. Ulottuisiko tämä myös ns. parisuhteen muodostumisen esteeksi? Tottahan on, että en missään nimessä tahdo ihmistä, joka on liian vaiheessa ja itsetunto on nollassa. En ole kenenkään itsetunnon pönkittäjä, ei toki tarkoita etten kertoisi kuinka upea toinen on.

Äärimmäisen hiljainen kausi. Ei MITÄÄN sutinaa, ei nettikeskusteluja eikä mitään kiikarissa. Nautin kaikesta elämästäni äärimmäisen paljon, mutta nauttisin siitä niin paljon mielummin jonkun muun kanssa.

Vaivun pienoiseen surumielisyyteen.
Tuleeko minusta nyt koko kaveripiirini yksinäisyyden valittaja?
Jäänkö yksin?

Ei se käy päinsä.

Vastuuntunnon askelia.

"Mut mun päässä varoittaa ääni, mä saatan rakastua.", kuuntelen kappaletta ja voin nähdä kuinka sinä pelkäät juuri tuota.

Sinä olet töksähtelevä, et puhu minulle kauniilla sanoilla kuten aijemmin. Minä aistin sen heti, että ahdistus on vallannut sinut sisältä. Viimeinen asia mitä halusin, yksi ensimmäisistä asioista jota pyysin sinun sanovan minulle rehellisesti.

Näemme molemmat, että keskustelu pitää käydä, mutta sinä et vain pysty. Vetoat väsymykseen, pääjumitukseen. Yöllä saan sinulta viestin, jossa avaat pienen palan ajatuksiasi ja sielunmaisemaasi ja samantien vedät sen takaisin. Sinusta ei saa mitään otetta.

Kirjoitan sinulle sähköpostia, koska olet kykenemätön keskustelemaan.

"Se mitä en tahdo olla on ahdistava, tunkeileva tai vaivaksi. Tahdon olla läsnä omana itsenäni ja tuoda hyviä asioita ja antaa voimaa. En tahdo että vain vetäydyt kauemmaksi hetki kerrallaan, mutta en halua toisen olevan liian lähellä, jos se ei tunnu hyvälle."

Sanon sinulle, että unohdetaan suhdesäätö. Sinä odotat draama aaltoa. Ihmettelet onko se muka näin helppoa, että asioista puhutaan ja sitten kaikki on ok.. Kyllä se on juuri näin helppoa minun kanssani.

Päästän sinut menemään, kasvamaan ja hankkimaan selkoa itsesi kanssa. Tää ei katoa noiden syiden takia kenenkään elämästä, mutta tiedän että se oli sitten siinä.


Sitoutumiskammoisia tai hulluja. Monessa tapauksessa niitä molempia. Tiedän kyllä, kun tapaan sitten joskus sen naisen joka mulle on tarkoitettu, se solahtaa vain mun elämään. Helppo irrottautua tästä ihastuksesta, kun tietää ettei se olis toiminut, ei tässä tilassa, ei näissä fiiliksissä. Mun ei tarvitse olla kenenkään kanssa vain siksi, että ei tarttis olla yksin. Istun ystävieni luona, kerron tilanteesta ja pienestä surunhäivästä löydänkö sitä solahtavaa naista. Yhtäkkiä ystäväni huokaisee ja sanoo:"On kyllä haastavaa löytää nainen, joka sut ansaitsisi.".


En ole tapaillut tämän irtipäästön jälkeen ketään, en keskustellut netissä flirttaillen, en halaillut ja helvetti en ole harrastanut seksiä. Ei koskaan ole ollut näin pitkää kautta ilman seksiä. Vaatimustasoni nousivat yhtäkkiä pilviin, kun tajusin että mulla on oikeus unelmiini. Tiedän unelmieni olevan joustavia, en pyydä mahdottomia, mutta pyydän kuitenkin. Tiedän mitä haluan ja se tekee minusta onnellisemman ihmisen.

Kadun vaatimustasoani pimeinä iltoina, sunnuntaisin ja kun hiljaisuus kirkuu. Keskityn arkeen ja sen rakentamiseen. Keskityn asioihin joista oikeasti pidän. Minun elämäni on oikeasti ihanaa, tykkään olla minä... mieleni perällä kuiskaa ääni:"Haluat rakastua."

Lähes kaikki ystäväni ovat vasta rakastuneita, siirappisia ja onnen mahlassa kiereskeleviä pörröpalloja.

Olen niin onnellinen heidän puolestaan.
Olen niin kateellinen heidän onnestaan.

"Pysy itsellesi uskollisena" - lista vol. 1

Koska viime aikoina olen miettinyt suuria linjoja koko elämäni alueella ja itseäni, päätin tehdä ison listan. Julkaisen sen neljässä osiossa. Tänään olen pohtinut aidosti asioita joita tahdon elämääni. Ei mahdottomuuksia, mutta haastavia, ihan itseni ja muidenkin osalta. Kuitenkin varsin toteutettavissa olevia. Varmasti tärkeitä teemoja monien elämässä tai näin toivoisin. Joten olkaa hyvät, eka osa!


Tahdon elämääni:

Luvan olla minä

Minä olen minä. Minä voin muokkaantua. Saatan tulla jostakin lokerosta ulos ja venyttää sitä. Hypin harmaalla alueella ja joskus eksyn mustalle tai valkoiselle alueelle. Mielipiteeni saattavat muuttua perustellusti, mutta periaatteeni ovat minun omiani ja en tahdo niitä muuttaa. Asioista voi aina neuvotella ja niitä voi miettiä tekisikö jotain toisin. Mutta minä olen aina minä. Minä tulen kokonaisena. Minusta ei saa vain osia. Moni tahtoisi ottaa vain jonkun tietyn osan ja voin sitä lainata, mutta muut puolet tulevat kaupan päälle. Synkät, mustat ja pelottavat osat. Kuplivat, iloiset ja nauravat osat. Empaattiset, huolehtivat ja tukijan osat. Rikkonaiset, masentuneet ja korjattavat osat. Olen oikeasti hieno ihminen ja rakastan itseäni, sekös monia pelottaakin. Saat vihata minua, saat rakastaa, saat halveksua ja saat haluta. En koe uhkaa enkä ahdistusta aidoista tunteista. Sanon mikä tuntuu oikealta ja tunnen ihan liikaa. En loukkaa tahallani muita ja annan hyvän kiertää.

Avoimuutta

Mikä siinä on, että tämä tuntuu olevan monille aivan totaalisen mahdotonta? Ihmiset kertovat olevansa avoimia ja haluavansa jakaa ja puhua oikeilla sanoilla oikeista asioista, mutta tämä päätyy siihen, että tulee mutkia ja solmuja. Pian huomaamme välttelevämme puheenaiheita ja kierrellen kaarrellen vältellään kohtaamasta niitä. Kumpikin tietää, että se asia on siellä ja se pitäisi puhua. Kasvattaa seiniä ja blokkeja. Minä tahdon puhua, tahdon tietää ja tahdon kohdata. Avoimena seison ja otan vastaan, päätän sitten sulatanko, mutta voin kertoa että sulatan lähes kaiken.

Totuutta

Liittyy vahvasti edelliseen, mutta tärkeä omana kohtanaan. Haluan totuuden, ainoastaan totuuden ja ei ,en mitään muuta kuin totuuden. Siinä vaiheessa kun aletaan valehdella toiselle päin naamaa alkaa sattumaan, sattuminen tekee surulliseksi ja suru aiheuttaa ahdistusta, eristystä ja erittäin suurta ja viiltävää kipua. Ymmärrän jos minulle ei kaikkea kerrota, ei tarvitse, en minäkään sinulle. En valehtele enkä vääristele totuutta. Saatan hiljetä ja miettiä miten asetan sanat, mutta pysyn rehellisenä itselleni ja muille. Itsepetos on se joka johtaa katkeruuteen ja vihaan. Jos sinä valehtelet minulle se johtaa katkeruuteen ja vihaan ja lopulta pahimmassa tapauksessa itsepetokseen, jossa uskon sanasi, vaikka tiedän sinun valehtelevan vain koska tahdon uskoa.

Rakkautta

Tämä on se suuri voima, joka tuntuu liikuttavan minua vuodesta toiseen. Sitä miettii, rakentaa ja kasvattaa sisällään. Rakastan elämää, ihmisiä, kauneutta ja itseäni. Olen suuri rakkaudenlähettiläs. Oksetan monia positiivisuudellani ja sillä, että näen puhdasta rakkautta joka paikassa. haluan jakaa rakkauttani ja kertoa siitä kuinka paljon rakastan. Suurin ja hienoin asia on jos joku rakastaa takaisin. Harvinaislaatuisempaa, mutta kohdalle osuessa juovuttavaa. Tämä johtaakiin hienosti seuraavaan asiaan, johon tämä on erityisesti kytköksissä...

Onnellisuutta

Tämä on ollut koko elämäni asia mihin olen pyrkinyt ja pyrin edelleen. Onnellisuuteni koostuu epätäydellisistä kokonaisuuksista, jotka yhdessä muodostavat täydellisiä kokonaisuuksia. Pieniä arkipäiväisiä asioita, kauneuden näkemistä kaikkialla. Valaistumisen tasoinen tunne, jossa ymmärtää onnellisuuden lähtevän itsestään sisältä tässä ja nyt. Asia joka pysyy kaiken kurjuudenkin keskellä ja sinua kannattelee tieto, että olet onnellinen ihminen. Vahva tunne siitä, että tahtoo elää ja elämä on todellakin sen arvoista. Onnellisuuden täyttää yleensä muut ihmiset, tekevät sen kokonaiseksi ja saavat toisensa loistamaan.

Aitoutta

Ole aito oma itsesi. Kaikilla on muurinsa ja niitä ei tarvitse kerralla kaataa, ei edes seuraavalla. Anna itsesi muille, koska he yleensä rakastavat sinua enemmän kun annat myös huonot palasesi heidän käsiinsä hyvien lisäksi. Anna kehosi, mielesi ja aatteidesi olla aitoja. Sinun ei tarvitse haalia elämääsi ihmisiä joita sinun tulee miellyttää sen kustannuksela, että tunnet omaa huonommuuttasi ja pienuuttasi heidän seurassaan. Aito ihminen antaa sinunkin olla aito oma itsesi.

Parisuhteen

Naisen, yksiavioisen, erikoisen, kauniin ja monitasoisen. Keskusteleva ja pohtiva. Hiljaisuudesta ja äänestä pitävä. Aistinautiskelija ja esteetikko. Sadistinen, synkkä ja kieroutunut nainen. Tasapainoittelija, joka tietää selviävänsä elämästä ja sen karikoista, jopa minusta. Rakastava, hellä ja sanaileva. Kova, kylmä ja hiljainen. Palvo minua niin minä palvon sinua. Lähde paikkoihin kanssani, etsi ja koe kanssani. Eksytään ja löydetään. Luodaan uutta ja tuhotaan vanhaa. Kasvetaan ihmisinä ja ihmisiksi. Jaetaan kaikki ja otetaan omaa aikaa. Tasainen normaali arki ilman yllätyksiä ja vastakohtana seikkailu. Elämän kaikki tasot sinun kanssa. Anna minun olla hölmö, kupliva ja vaaleanpunainen ja paina minut syliini, kun asun mustin silmin paikassa josta en tahdo ulos. Anna minun pitää sinusta huolta ja miellyttää sinua.

Yksinkertaisuutta

Keep calm and carry on. Keep things simple. Karsi elämästä ylimääräinen. Tyhjennä kaapeista turha ja anna hyvän kiertää. Valitse taistelusi. Valitse vain ne tiet mitä tahdot ja kulje ne pää pystyssä. Ole se ihminen, jonka tahtoisit tavata. Kaikki ihmiset tuntuvat normaaleilta, kunnes tutustut heihin. Ihmiset jotka sanoo asioiden olevan mahdottomia voisivat antaa ihmisten jatkaa hommiansa, jotka tekevät mahdottomasta mahdollista. Kaadu seitsemän kertaa, nouse kahdeksan. Live, love and laught. Start a revolution stop hating your body. Älä ole itsellesi liian ankara. Asioilla on tapana selvitä, ihan oikeasti on.

She decided to start living the life she imagined.

Rikki revitty iho.

Istun suihkuni lattialla. Polvet koholla, kädet jalkojen ympärillä, pää roikkuu toisen olkapään varassa. Vesi valuu hiuksiin ja niskaan, noroina kyljillä ja lämmittäen käsiä. Ihmettelen miksi en omista kylpyammetta, mutta tyydyn muoviseen mattoon ja kylmään kaakeliin selkäni takana. Päässäni on sumeaa ja kirkasta. Sumeassa kohtaa on asioita joita en tahdo kohdata, siirrän ne suosiolla myöhemmäksi. Paikoittain on kirkasta sumun keskellä, hetkiä jotka palaavat valokuvan tapaan verkkokalvojeni taakse.

Valo tulee ikkunasta ja täyttää koko huoneen. Makaan alasti, koska se tuntuu luonnollisimmilta asialta koko maailmassa. Alastomana tunnen ihollani kaiken, siihen tarttuu hajut ja jää lämpö tai kylmyys. Tänään ihoni on pehmeä, lämmin ja täynnä elämää. Pehmeys tulee silkkisyydestä, peitosta joka on juuri oikean lämpöinen ja pienistä ohimennen hipaistuista kosketuksista. Lämpö tuntemuksista, muistoista ja ajoittaisesta häpeästä, joka saa poskeni hehkumaan. Elämä asuu ihollani mustina läikkinä, punaisina kohonneina railoina ja kapeina punaisina viiruina. Tunnen ihollani kivun ja täyttymyksen, masokismin pienet ilot.

Kosken kaulaani, jossa hammasrivistön jälki muistuttaa käynnistään, käännän samalla kasvoni. Sinun ihosi hohtaa valosta vaaleana ja kauniina. Silmät täynnä melankoliaa ja kipinää. Tulen tietoiseksi sydämestäni, jossa nälkä sinua kohtaan muistuttelee olemassaolostaan. Ihosi nälkä, jonka tahtoisin nuolla talteen. Nälkä nähdä palo, jonka ajoittainen intohimo sinussa laukaisee. Nälkä tuoksuasi kohtaan, joka tuoksuu hienostuneena sinusta, kun olet lähelläni. Sinun nälkäsi pelottaa minua. Minä pidän pelosta.

Huomaan taas kerran olevani huoneessa, jossa ei ole ikkunoita ja ovi toisella seinällä on kiinni. En tahdo avata ovea, vaan tuijottamalla lasittunein silmin seinän rappausta ja vaiennan ajatukseni, jotka yrittävät viiltää ohimoni rikki. Vihaan tätä huonetta. Vihaan sitä tunnetta, että tiedän ettei kenelläkään ole tänne asiaa ja aina en itsekkään halua täältä pois. Ulkona maailma kutsuisi. Välillä astun puoliväliin ja uskallan kertoa tämän huoneen salaisuuksia ja mysteereitä tietäen, että tänne pakenen kun alan pelätä, vaikka minähän pidän pelosta? Huomaan elämän asuvan mustina jälkinä, kohonneina railoina ja punaisina viiruina myös täällä huoneen seinillä tilataideteoksena.

Vesi valuu edelleen niskaani ja minä olen runkannut aivoni tyhjiksi. Antaisinko itseni auki revittynä ja kauniina mahdollisuuksille? Nyt se tuntuisi hyvälle ajatukselle sisäisen onnellisuuden ja pelon saattelemana. Elämä houkuttelee, vai onko se vaan kevään hormonit?

Kinky kinky... raipattu kinkku.

Mistä on tuhmat tytöt tehty?

Raipoista, kepeistä, käsikahleista, köydestä, alistumisesta, punaisista pakaroista, hampaan jäljistä pitkin kehoa, nöyryytyksestä, pelosta, mustelmista, poski lyönneistä, märistä alushousuista, verestä, pornosta, nahasta, lateksista, koroista ja korseteista.

Niistä on tuhmat tytöt tehty!

Asetun mukavasti ja kaivan ajatuksistani kuvan rehtorista ja koulutytöstä, nunnaluostarista, raipan iskuista, kuristamisesta... Ja taas saan järisyttävän orgasmin. Minä olen sellainen tuhma tyttö. Vuosien saatossa olen huomannut että äärimmäiseen ekstaasiin tarvitaan kipua ja alistumista, tämä on taas niitä tekijöitä, jotka hämmentävät tätäkin sinkkuuden soppaa entisestään. Mistä sitä löytäisi sen ihanan domme naisen, joka tulis ja pistäis nartun ruotuun?

Kun seksi on ollut epätyydyttävää vuosia, sinkkuuden alttarilla kaikki nämä asiat korostuu entisestään. Palaan vanhoihin suhteisiin joissa tämä asia on toiminut, kaikki muu pissinyt silmään. Vaniljainen seksi osaa olla kaunista, mutta kipu henkisellä ja fyysisellä tasolla ylittää glorious määritelmät.

Olen kinkykaapissa. Harvapa osaisi ikinä aavistaa saatikka uskoisi. Minä hekumoin salassa. Minun omassa mustassa, kieroutuneessa, verisessä, brutaalissa maailmassani.

Ruoska tuo ihana nainen käveli hiukan ohi mennen elämääni. Vaikea keskittyä, tulee kuuma, tulee kauhun väristyksiä, tulee märät alushousut. Pelkään sen olevan vain ohi kiitävä hetki, pelkään että en saa sinua millään tasolla lähelleni. Kun näen nimesi tietokoneeni ruudulla rintaani puristaa, ei ahdistuksesta vaan puhtaasta kiihkosta.

Voisitko olla minun?

Miksi saat mun sydämen lepattamaan?

Viimeksi olin sinkku vuonna 2007, josta selkeästi on niin kauan että osittain aika kultaa muistot. Kun olen sinkku olen suhteellisen villi ja vapaa. Nautiskelen, kokeilen katson ja ihmettelen. Maailma on avoin leikkikenttäni ja mahdollisuuksia on miljoona, minä päätän mitä niistä valitsen. Asenteeni koko elämään on positiivisen innostunut ja ajattelen oikeasti, että täytyy uskaltaa, täytyy kokea ettei sitten kaduta vanhana ja katkerana...

Harmi että osa tästä on pelkkää illuusiota jonka olen luonut omaan päähäni. Tällä kaikella on toinen musta ja synkkä puoli. Olen viime viikot käyttänyt taas pohdintaan järjettömiä määriä aikaa. Mikä hitto minä oikein olen ja mitä minä oikein tahdon? Missä menee rajat ja mikä myrkyttää minua? Mistä tulee paha olo ja mikä paha olo kannattaa kestää, että tuntee tehneensä oikein?

Nuorempana nauroin aina elokuvan kohtauksille jossa pohdittiin, että koska sen viestin nyt saa sille deittikumppanille laittaa? Mitä voi kertoa missäkin vaiheessa? Mikä alkaa ahdistaa sitä toista? Tuntuu että nyt omat pohdintani ovat jatkuvasti menneet tähän suuntaan ja mitä se viestittää minusta itsestäni? Epävarmuutta. Mistä se tuli ja miksi se on osa minua?

Epävarmuutta tahdittaa issue numero kaksi: ihastuminen. Olen huomannut olevani äärimmäisen spontaani ihastuja. Tapaan ihanan, mielenkiintoisen, kauniin ihmisen. Sydämeni alkaa laulaa. Minun sydän ei laula yhteistä tulevaisuutta, ei omakotitaloa ja lapsia. Minun sydämeni laulaa aikaa mitä vietän ihmisen kanssa, tunteita joita saan kokea, ajatuksia joita saan vaihtaa tuon olennon kanssa. Kosketus viipyy iholla ja sinä jätät minuun palan itsestäsi, tatuointi sydämeni seinään. Näiden ei tarvitse viivähtää kauan elämässäni, ei tarvitse olla vuosisadan rakkaustarina, ei tarvitse ostaa yhteistä hautapaikkaa. Uskon aidosti jokaisen elämässä käyneen ihmisen kasvattavan osaksi sen mitä olen ja minähän olen hieno ihminen.

Ihastumisen ongelmana on se, että en osaa pitää turpaani kiinni. Kerron hyvinkin avoimesti tunteistani, se on tiivis osa minua ja pidän siitä kaikessa pahassakin, miten vastapuoli tämän kaiken tulkitsee on eriasia. Viimeaikoina koen kuilun kasvavan ja tajuan taas kerran että tää ihmissuhdehärdelli olikin aika paskaa. En osaa klikkejä, en osaa draamaa, en osaa pelejä. Minä olen auki ja rakastan elämää, vastaani saan kylmän aallon joka pyyhkii ylitseni jättäen iltoihini mustia soita joista saan yksin pyristellä ylös. Minä pidän sinusta niin paljon ja sinä koet minut uhkana etkä uskalla asiaa puida. Ajatteletko sinäkin minua? Ahdistanko sinua?

Toinen ihastumisen ongelma on se tosiasia, että ihastun myös ystäviini ja uusiin kavereihin. En osaa erottaa kunnolla milloin ihastumiseni on puhdasta innostusta, milloin alan tuntea syvempiä tunteita. Mistä näitäkin voi oikeasti erottaa? Ja kuinka paha se olisi, jos hiukan tahdonkin sinua lähelleni oi rakas ystäväni?

Tämän kaiken kirjoittamisen koen jo ahdistelevana. Ehkä se olen minä joka antaa ristiriitaisia viestejä omalla epävarmuudellani. Nyt kuule akka otat itteäs niskasta kiinni ja muistat kuinka oot itsevarma ja hyvä just noin!

Katsotaan sitä oloa uudestaan vaikka huomenna.


Tilanne katsaus:

* Mysterio olisi halunnut tulla kylään minä aloin vammailemaan ja siirsin.
* Objektiiviin hiukan viilentyneet välit, tahtoisin edelleen ottaa selvää. Monta mutkaa, monta kysymystä joihin tahtoisin vastauksia, mutta vaikea syventyä.
* Uusi nainen kenet jopa tavattua (rapsaa myöhemmin..) Kutsuttakoon häntä vaikkapa nimellä Ruoska.
* Juhlittu liikaa, liikaa puutetta, liikaa morkkista.

Kävelen pimeän metsän läpi lumista polkua, kuljen kohti pysäkkiä johon saavut. Elämä tuntuu pysähtyvän, kun hyppelet ulos bussista. Olemme taas kuplassa, joka erottuu selkeästi tästä maailmasta. Sinä kysyt miten se kupla syntyy? Minä vastaan, että se on tämän elämän ja meidän sielujemme kemiallisenreaktion aikaansaannos.

Painaudut syliini ja olemme pieni ihmiskasa täynnä kosketusta. Suutelen sinua välillä otsalle ja ohimolle ja sinä katsot ylös päin niin että otsaasi muodostuu sieviä ryppyjä ja poskipäistäsi näen sinun hymyilevän leveästi.

Yön pimeydessä olemme väsyneitä ja raukeita. Kosketus on yhtä jatkuvaa tanssia, en halua muuta kuin olla lähelläsi. Kuiskaat minun olevan jotain erityislaatuista ja erikoista. Ennen unta makaat selässäni kiinni ja vastaat: "sinäkin olet ihana.".

On alkanut aika jolloin valo tahtoo tulla esiin ja kukistaa yön. Herään verhojen välistä tunkeutuvaan kiilaan, jossa tanssii huoneeni pöly. Otan sinut lähelleni ja unohdamme ajan tunneiksi. Kysyt arvista rinnassani ja minä kerron sinulle luottamuksesta olleeni aikoinani kovin rikkinäinen. Sinä kerrot minulle kuinka sinut on särjetty niin monta kertaa, näen sen lävitsesi muutenkin, mutta silti se tuntuu hyvältä kuulla suustasi.

Matkustamme yhdessä kohti kaupunkia. Vanha mies suuressa karvalakissa vilkuilee salaa, kun pidän kädestäsi kiinni. Suutelet minua ennen kuin jäät pois ja kosteus jää huuleni pieleen. Tunnen pienen värähdyksen sydämessäni, koska tiedän että menetän sinut maailmalle johon minä en kuulu ja jäät elämään sieluuni ihmisenä, joka kävi koskettamassa minua syvältä hetkisen.

Mitä me oikein ollaan, vai ollaanko mitään?

Tavataan, tutustutaan, pannaan, vietetään aikaa yhdessä, vihdytään... Mitäs sitten? Olen pohtinut viime päivinä paljon suhtautumistani deittailuun ja ihmissuhteisiin ja iiik ehkä joskus siihen P-A-R-I-S-U-H-T-E-E-S-E-E-N, että mitäs sitten jos ei ookkaan enää paria suhdetta? Multa kysyttiin eilen juuri millainen suhdekäsitys mulla on, huomasin että siihen kysymykseen oli äärimmäisen vaikea vastata ja se sai mut pohtimaan koko asiaa.

Vanha minä sanoisi, että joo yksi ihminen ja sen kanssa sitten ollaan sillä mentaliteetillä että loppu elämänhän tämä kestää tai sitten ei olla ollenkaan, jos ei siltä tunnu yhtään.

Uusi minä menee tässä kohtaa vaikeaksi ja alkaa miettiä tätä mallia. Missä vaiheessa sitä voi ajatella noin pitkän tähtäimen suunnitelmia? Olen aika paljon toiminut impulsiivisesti parisuhteiden muodostamisessa, joka toisaalta on hienokin asia. Kaikki voi mennä päin helvettiä tai onnistua mitä parhaiten. Nyt kun tarkastelen asiaa luulen sen osaksi johtuvan oman epävarmuuden ja malttamattomuuden pohjalta. Helppo sitoa toinen itseesi kiinni ja tehdä ne lupaukset olla yhdessä, tuohan se paljon varmuutta jos on haastavaa elää epävarmuudessa.

Samalla minusta tämä tappaa tietyllä tavalla mahdollisuuden tutustua ihmiseen kunnolla. Alkuhuumassa mielenkiintoinen ihmissuhde kantaa suhteellisen pitkälle jo sinällään ja toki ah se kiihkeä seksi. Unohtuu tarkastelu ja silmät sokaistuvat nopeasti näkemään vain ne ihanat puolet toisessa. Unohtuu tarkastella kokonaisuutta ja yhteensopivuutta. Muodostaa helposti symbioosin ja elää siellä pesässä nenät kiinni yhdessä. Tämäkin on äärimmäisen tärkeää luodakseen kontaktia toisen kanssa, mutta pitäisikö siihenkin ottaa järkevänä etäisyyttä ja katsoa miltä tuntuu olla toinen ihminen elämässä silloin kun olet muualla yksin? Yksi kantava olotila mikä pieleen menneissä jutuissa on meinaan nimenomaan ollut on se ääretön epävarmuuden tunne kun olet yksin ja ääretön hyvän olon ja varmuuden tunne kun olette yhdessä. Tuntuu että tämä on tarkasteltava teema.

Taas palaan ajatuksissani rehellisyys kysymykseen, inhorealismiin oikeastaan. Uskon että tämä on ainoa tie luoda jonkinlainen toimiva ihmissuhde. Kertoa rehellisesti tunteista ja ajatuksista, hyvistä ja huonoista puolista. Ikävistäkin oloista. Se tuntuu itseasiassa yllättävän vaikealta, vaikka tuntuukin oikealta. Miten osata tasapainotella ihastumisen tunteiden kanssa niin, että painaa jarrua oikeassa kohdassa ja toisessa antaa hanaa? Samalla ei halua alkaa liian analysoivaksi ja ennakoivaksi, koska se tappaa kenen tahansa fiiliksen. Uskoako siihen todelliseen kipinään joka kantaa sitten oikeassa ihmissuhteessa, vai mistä hitosta ne kaikki rakennetaan?

Lopulta sanon mielessäni:"Haluan toimivan ihmissuhteen mistä palikoista ne ikinä rakentuvatkaan. Missä saan rakkautta, läheisyyttä ja mikä tekee minut onnelliseksi, oli se sitten mitä tahansa." Älä nainen liikaa murehdi, elämä kantaa.

Miksi et voi olla rehellinen?

Vaikka kuinka itselleen tolkuttaisiin, että deittailussa voi käydä huonosti ja siitä selviää eteenpäin aina kävi miten kävi, jossain kohtaa todennäköisesti sattuu sydämeen.

Kyllähän sen näki jo kauas, että tässä on riskinsä mutta kuunteliko sitä intuitiota? No ei kuunnellut kun haluaisi uskoa ihmisiin ja niiden kasvuun ja kehitykseen. Kaikki varmaan arvaavatkin tässä vaiheessa kenestä ja mistä on kysymys, Denialista.

Ristiriitaista viestintää. Antaa ymmärtää että on tunteita ja ajatuksia, peruu ja peruuttaa. Lauantaina kävi semmoinen tapaus sitten lopulta, että tunnen itseni loukatuksi. Kutsu kävi juhliin ja kun sinne saavuin sai vastaan kylmää henkäystä. Koska olen mitä olen kysyin suoraan, että etkö olisi tahtonut mun tulevan? Vastaus oli että en oikeastaan. Kertoisiko joku minun ymmärtämättömälle päälleni, että miksi ei voi kunnioittaa toista ihmistä edes sen vertaa, että sanoo ei ja suoraan mitä ajattelee? Luulin että tässä vaiheessa oltaisiin voitu jättää jo se yläaste taakse. Suorien sanojen jälkeen lähdin kyyneleet valuen poskilla, ei siksi että menetän ihmisen, vaan nöyryytys tuntuu pahimmalta.

Aamulla herään krapulaan, kuumeeseen ja kurkkukipuun sekä viestiin: "Myönnän, käyttäydyin kusipäisesti. Anteeksi." En vastannut mitään.

Helppo päästää ihminen kasvamaan moisen keskeneräisyyden kanssa. En ole valmis ottamaan elämääni totaalisen rikkinäistä ja keskeneräistä ihmistä, vaikka en itsekään ole ehjä olen hallinassa ja tiedostava. Samalla ihanaa huomata kuinka helppo on luottaa omaan pohjaan, onnellisuuteen ja siihen kuinka olen sinut itseni kanssa ja tiedän mitä haluan. Minusta paistaa ympäristöön itsevarmaa ja määrätietoista energiaa, se tuntuu hyvälle.

En tahtoisi myöntää että minuun sattuu ihmisten typeryys, mutta aina se tuntuu yhtä pahalle.

Tilannekatsaus:

*Denial jätetty menneeseen, moikkaan jos tapaan. Pikkukalat vielä järveen kasvamaan.
*Torstaina treffit Mysterion kanssa. Seuraavana päivänä ei menoa. Odotukset suht korkealla ja toivon, että luvassa olisi ällöttävää lesbosiirappia.
*Kuvioihin astumassa hiljaa hiipien nainen jota voimme kutsua objektiiviksi. Vanhempi, mielenkiintoinen ja sympaattinen nainen. Keskusteltu tapaamisesta livenä.
-negatiivisia asioita välimatka, vai onko sittenkään?

Klassinen känni-ilta.

Klassikko ei ole turhaan klassikko. Se sopii tiettyyn kaavaan, on luotettava, mielenkiintoinen,  ja toiset eivät todellakaan tajua miten se on voinut saada klassikon maineen.

Kaava on usein se sama. Aamulla on odottava olo ja ajattelee: "ihanaa, illalla elämä on pelkkää juhlaa!". Laittaa soimaan sen "bailut" nimisen soittolistan koneelta ja siivoaa, vaihtaa lakanat ja tanssii huoneesta toiseen. Kokkaa jotakin parempaa ruokaa, pitää tankata ettei kihahda liian nopeasti hattuun ja jaksaa panna jalalla koreasti! Käy suihkussa, tekee perusteellisen kasvon ja ihonhoidon, sheivaa ja runkkaa että osaisi käyttäytyä edes hiukan paremmin. Etsii vaatteet ja huudahtaa joka kerta sen saman akkamaisen lauseen "siis apua mitä mä laitan päälle!". Tsekkaa säätiedotuksen, bussiaikataulut ja pakkaa lopulta illan kamat laukkuun.

Luotettavin osuus illasta on etkot. Ystävän koti on lämmin ja täynnä huumaavaa odottavaa tunnelmaa. Kaikki halaa, kyselee kuulumisia ja kun alkaa tarpeeksi olla ilojuomaa kupolissa alkaa elämästä avautuminen ja suurempien linjojen etsintä. Kaikki meikkaa ja laittaa hiuksia, vähän toistenkin. Naurua, iloa, tunnelmaa ja mieletöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Otetaan kuvia ja ollaan kuumia ja kauniita. Harmittaa lähteä baariin, kun tahtoisi tämän vain jatkuvan ikuisesti.

Mielenkiintoisimman käänteen tekee illassa aina baariin siirtyminen. Matkalla kävellään käsikynkässä, lauletaan ja heitellään sisäpiirinvitsejä. Baarissa tunkee ovella vastaan melun seinämä ja sekavuus. Tuttuja, ystäviä ja vihamiehiä vilisee pöydissä. Mistä löytää paikka, mihin laittaa takkinsa, onko paljon jonoa vessaan ja tiskille? Jokainen sinkoilee omaan suuntaansa, mutta toisaalta tämä on hetki josta nautin. Tiedän heidän olevan siellä ja samalla minulla on koko maailma ja tanssilattia. Nousuhumala on hyvä ja paljon antava. Puhuu tutuille. Puhuu vieraille. Jokaisen ihmisen kohtaaminen on kokemus ja ainutlaatuinen.

Sitten tulee se hetki, kun ylitetään se tietty humalan raja. Ymmärtää sen itsekkin, et voi vittu nyt lähtee mopo käsistä. Tekstari sille ihanalle tytölle. Kaipaavia sanoja ja kerrotaan kuinka ihastuksissaan ollaan. Pussaillaan ystävää, koska se tuntuu juuri nyt todella hyvälle ajatukselle. Tanssitaan kuin viimeistä päivää todella tyylikkäästi, eli suomeksi tyylikkyyskin taitaa olla katsojan silmissä. Avaudutaan niistä syvimmistä ja ei niin syvistä ongelmista sille vierustoverille, kuka se nyt ikinä sattuukaan olemaan. Huudetaan ja lauletaan sen lempikappaleen mukana ja sanoja ei muista todellakaan. Näet vanhan pokan baarissa ja yrität lämpätä ja saat pakit, tai vielä pahempaa, et saa niitä pakkeja.

Kun -30 asteen pakkasessa ilman pipoa kävelee johonkin luvattuun roskaruokataivaan ihmemaahan miettii hetken olipa taas klassinen ilta. Laskuhumala painaa päässä ja silmiä kiinni. Olen sentään edes jossain järjissäni, kun raahaudun kotiin ja aamulla voin kiittää itseäni järjellisestä päätöksenteosta. Bussimatkoista ei muista koskaan mitään eikä niitä muita matkustajia edes huomaa. On omassa pienessä humalaisessa, mölyisessä ja fiilistä täynnä olevassa kuplassaan. Makustelee vielä hetken mennyttä iltaa.

Aamulla herätessä krapula. Viestittelyä ystävien kanssa ja illan kertaamista. Pieni morkkis niistä jutuista, kun meni vähän yli. Lohduttautuu että niin kaikilla menee. Ystävä sanoo että olet ihana ja rakas, sanon sen hänelle takaisin ja sydämeni täyttää rakkaus maailmaa kohtaan. Kaivan elokuvan, facebookin ja mässyä eteeni. On mulla kiva elämä.

Klassikko on esimerkillinen ja arvostettu.

Ei huonosti.

Viiniä ja elokuva - tarkoittaako se treffejä?

Oli kovin kiire päivä. Tekemistä riitti. Minun ajatukseni kuitenkin suuntasivat eniten iltaan. Tiesin että silloin näen naisen, joka minulle kokonaisuudessaan on edelleen mysteeri (kutsuttakoon häntä siis neiti Mysterioksi), johon tahdon jotakin selvyyttä. Odotuksia ei ollut.

Kun olemme aijemmin kohdanneet tunnen ilmassa menevän sähköä, jota ei oikein voi selittää. Kiinnitän sinuun huomioni huoneen poikki ja katson liikkeitäsi, eleitäsi ja ilmeitäsi. Sinä kiehdot minua. Sinussa on jotain alkukantaista, joka saa minun sisälläni aikaan aallon päästä varpaisiin. Sinun hymysi on aito ja tekee kasvojesi piirteistä äärettömän kauniit. Katson sinua salaa, mutta minusta tuntuu että tiedät sen.

Astun jäätävästä ulkoilmasta eteisesi lämpöön ja kun halaan sinua se on syvää ja mietin koska olisi sovelaista lopettaa, että en ole sopimaton. Huoneesi tuoksuu sinulle ja näyttää sinulta. Kosket jalkaani ja minulla kouraisee vatsassa asti. Puhumme paljon, se on äärettömän helppoa kanssasi. Tulen lähellesi ja sinä kehräät kyljessäni. Tahdon hiuksesi, kätesi, huulesi, nenäsi, rintasi, vatsasi ja reitesi sormiini. Ajantaju katoaa täysin. En tiedä kauan olet ollut kiinni minussa, tiedän meidän olevan alasti iho ihoa vasten ja mikään ei tunnu luonnollisemmalta.

Tämä seksikerta oli täysin pois luokasta "paneminen", se oli vain jotain todella kaunista. Jälkeen päin suutelen ja hivelen vartaloasi lävitse, makaan kainalossasi ja nukahdan lopulta käsi rinnallasi.

En tiedä mihin mennään eikä minua oikeastaan edes kiinnosta. Nautin tästä olosta.

Tiedän että tunnet samoin ja tapaamme pian uudestaan.

SUHE!

Olen joutunut paljon viimeiset pari vuotta miettimään suhdekäsitystä. Tuntuu, että sille ei varsinaisesti ole loppua edelleenkään.

1,5 vuotta sitten elin käytännössä ilman seksuaalista elämää monogamisessa heterosuhteessa. Meillä oli juhlat ja aloimme puhumaan ystäväni polyamorisesta suhteesta. Suurin osa sanoi olevansa yksiavioisia ja eivät hyväksyisi missään nimessä avointasuhdetta tai polyamorismia. Tämä starttasi minussa syvän prosessin. Ensimmäinen ja iskevä ajatukseni oli, että tietenkin olen yksiavioinen ja en missään nimessä suostuisi mihinkään avoimiin juttuihin, tämä ajatus alkoi pikkuhiljaa vaihtua siihen että jos toinen pettäisi voisin hyväksyä sen ja jatkaa silti parisuhdetta, jos kyseessä ei olisi rakkaussuhde tähän toiseen.

Uskon että suurimmalla osalla biseksuaaleista on jossakin vaiheessa prosessi asian kanssa, että voinko elää loppuelämäni harrastaen seksiä tämän saman sukupuolen kanssa, jos halut vetää vahvasti myös toiseen suuntaan. Monet ratkaisevatkin asian elämällä suhteessa, jossa on lupa harrastaa seksiä suhteen ulkopuolella, jos on kyse siitä sukupuolesta jossa ei vietä parisuhdettaan. Hausin keskustella exäni kanssa tästä asiasta siinä vaiheessa, kun asiaa oli puitu tarpeeksi ihmisten kanssa joilla tälläinen tilanne on. Sain luvan ja ennen lopullista eroa en pystynyt harrastamaan muiden kanssa seksiä ja tulkitsin itseni monogamiseksi ja annoin asian olla.

Kun erottiin ajattelin heti olevani suhde-ihminen. Haluan elää ja jakaa kaiken yhden ihmisen kanssa, mutta koska olen minä kyseenalaistan aina ajatuksen joka tulee liian kristallin kirkkaana.

Polyamorismi on tullut nyt jotenkin elämääni, ei varsinaisesti välttämättä tarkoita sitä että itse olisin, mutta hiipii jostain hyvin lähelle. Olen tutustunut moneen polyyn ja monet ovat tulleet polykaapista ulos ja ympäristön muutokset aina aiheuttaa minussa jonkun prosessin käynnistymisen. Katson ja ihmettelen. Avoimuutta ja rehellisyyttä. Rakkauttautta jota riittää monelle.

Olen menossa torstaina treffeille polyamoristin kanssa. Tiedän että hänellä on suhde ainakin mieheen ja ehkäpä naiseenkin. Minua ei ahdista eikä tunnu pahalta, menen selvittämään kuka olet avoimin mielin. Olen itsekkin virittelemässä useampaa juttua samaan aikaan, mutta onko kyse vain siitä etten ehkä etsi juuri nyt mitään erityisen vakavaa tai nopeasti etenevää juttua? Rehellisyyden nimissä kuitenkin uskon, että jokainen jollakin tasolla etsii sitä yhtä ja oikeaa suurta rakkautta kenen kanssa kaikki palat loksahtaa yhteen ja saatte toisenne loistamaan.

Voisiko polyamoria ollakkin sitä, että on avoin kaikille suhdesoppa osapuolille ja sitoutuu heihin tietyllä tasolla, ehkä casuaalia seksiä ja hengailua enemmän? Silti tuolla pääkopassa on päällimmäisenä ajatus siitä, että päädyn lopulta monogamiseen vakavaan suhteeseen, mutta tässä vaiheessa on kai hyvä tutkia rajojaan?

Tilannekatsaus:

* Torstaille sovittu treffit tutkimaan rajoja, mielialoja ja ottamaan selvää lököilyn merkeissä.
* Lauantaille viritelty tapaamista sitoutumiskammoisen kanssa, sain sentään kyllä vastauksen kysymykseen haluisitko tavata. Luvassa mahdollisesti olemista, pussailemista (ah voi ne suudelmat saa jalat veteliksi..) ja vaikka leffa.
* Juttukumppanina vanhempi nainen jolla unelmia ja puhuu samalla suulla kuin minä. Luvattu letunpaistoa mahdollisesti tulevaisuudessa.
* Liian vähän unta ja ihan liian kylmä sänky.

Kolme kuukautta.

Aika on kulunut siivillä ja madellen. Olen ollut omassa kuplassani ja avoinna koko maailmalle. Miksi en ole kirjoittanut? vaikea sanoa, ei kai tuntunut oikealle. Tietynlainen plokki aivoissa, haluaa mutta mitään ei tule ulos. Nyt tuntuu tarpeelliselta ja hyvälle. Tuntuu että olisi varmasti sanottavaa.

Voisin aloittaa uudestaan vaikka naiskatsauksella. Mikäs sen mukavempaa kuin piirtää sitä tukkimiehen kirjanpitoa sängyn päätyyn.

Tapasin naisen, hullaannuin, olin lähellä, harrastin seksiä niin paljon että paikat kipeentyi. Aloin ihmetellä outoja juttuja, suuria maailmankuvia. Halusin pitää lähellä, halusin olla onnellinen ja halusin niin sen olevan totta. Paljastui ettei se ollut. Olin deiteilläni sekaantunut psykoottiseen patologiseen valehtelijaan. Pelon tunteet olivat järkyttävät, kun asia minulle selvisi. Poliisi olkoon hänen perässään ja ottakoon kiinni. Siirrän vastuun muille ja sydämestäni vastaan minä. Asia mistä voin olla kiitollinen itselleni on älykkyyteni, valppauteni ja intuitioni ihmisistä. Pelasti niin monelta vahingolta ja harmilta.

* Historiaa ikuisesti. Soita 112 jos ilmestyy näköpiiriin.

Tapasin naisen. Olen tavannut hänet aijemminkin. Tunnen kemian ja tietynlaisen yhteyden. En oikein tiedä mitä se on enkä oikeastaan edes tahdo eritellä. Kaappasin hänet kainalooni täysin vastoin normaalia käytöstäni, varastin suudelman yössä ja kuulin hänen kehräävän. Kun menen lähelle hänestä näkee kuinka hän sulaa innosta ja siitä että olen siinä. Älykkyys, arvot ja intohimo yhdistyy meidän välillämme.

* Sovittu tapaaminen mahdollisimman pian, ilman alkoholia ja häiriötekijöitä. Ystävien suosikkityttö.

Marraskuussa sydämeni hypähteli naisesta (neiti Denial). Viime viikolla se hypähteli taas hiukan saman naisen perään. Kerroin hänestä myös blogissani, ihmettelin mihin se kaikki katosi. Humalahan on mitä parhain suomalaisen naisen sosiaalinen ponnahduslauta. Olin varsin humalassa ja iloisesti juhlimassa, kun törmään häneen. Koska en kuulu kusipäiden suureen ryhmään toki menin juttelemaan, minua tanssitettiin kauniisti. Selvisipä syykin miksi elämästäni niin vain kadottiin, sitoutumiskammo. Ilmoitin että minusta ois kiva vaikka vaan tapailla ilman sitoumuksia. Tämä sopi.

* Viettty yhteinen sylikkäin nukuttu yö. Tekstari lähetetty perääni hänen toimestaan. Todennäköisesti tapaamme edelleen.

Minulla on rauhallinen ja hyvä olo. Olen saavuttanut tilan jossa rakastan itseäni. Itsetuntoni on noussut ja voin toimia aloitteen tekijänä. Olen rehellinen kaikille ja varsinkin itselleni. Tein sopimuksen ystäväni kanssa, että tänä vuonna otamme kaiken tai ei mitään ja sama koskee myös itseämme. Kelpaan näin, ihan kokonaan tai sitten se on ovesta ulos. Minulla on aikaa katsella, minulla on aikaa ihmetellä ja mikä tärkeintä aikaa elää.

Paljon on sanottavaa, mutta se jatkukoon vaikka jonain päivänä, jolloin aurinko ei paista noin kauniisti.