SUHE!

Olen joutunut paljon viimeiset pari vuotta miettimään suhdekäsitystä. Tuntuu, että sille ei varsinaisesti ole loppua edelleenkään.

1,5 vuotta sitten elin käytännössä ilman seksuaalista elämää monogamisessa heterosuhteessa. Meillä oli juhlat ja aloimme puhumaan ystäväni polyamorisesta suhteesta. Suurin osa sanoi olevansa yksiavioisia ja eivät hyväksyisi missään nimessä avointasuhdetta tai polyamorismia. Tämä starttasi minussa syvän prosessin. Ensimmäinen ja iskevä ajatukseni oli, että tietenkin olen yksiavioinen ja en missään nimessä suostuisi mihinkään avoimiin juttuihin, tämä ajatus alkoi pikkuhiljaa vaihtua siihen että jos toinen pettäisi voisin hyväksyä sen ja jatkaa silti parisuhdetta, jos kyseessä ei olisi rakkaussuhde tähän toiseen.

Uskon että suurimmalla osalla biseksuaaleista on jossakin vaiheessa prosessi asian kanssa, että voinko elää loppuelämäni harrastaen seksiä tämän saman sukupuolen kanssa, jos halut vetää vahvasti myös toiseen suuntaan. Monet ratkaisevatkin asian elämällä suhteessa, jossa on lupa harrastaa seksiä suhteen ulkopuolella, jos on kyse siitä sukupuolesta jossa ei vietä parisuhdettaan. Hausin keskustella exäni kanssa tästä asiasta siinä vaiheessa, kun asiaa oli puitu tarpeeksi ihmisten kanssa joilla tälläinen tilanne on. Sain luvan ja ennen lopullista eroa en pystynyt harrastamaan muiden kanssa seksiä ja tulkitsin itseni monogamiseksi ja annoin asian olla.

Kun erottiin ajattelin heti olevani suhde-ihminen. Haluan elää ja jakaa kaiken yhden ihmisen kanssa, mutta koska olen minä kyseenalaistan aina ajatuksen joka tulee liian kristallin kirkkaana.

Polyamorismi on tullut nyt jotenkin elämääni, ei varsinaisesti välttämättä tarkoita sitä että itse olisin, mutta hiipii jostain hyvin lähelle. Olen tutustunut moneen polyyn ja monet ovat tulleet polykaapista ulos ja ympäristön muutokset aina aiheuttaa minussa jonkun prosessin käynnistymisen. Katson ja ihmettelen. Avoimuutta ja rehellisyyttä. Rakkauttautta jota riittää monelle.

Olen menossa torstaina treffeille polyamoristin kanssa. Tiedän että hänellä on suhde ainakin mieheen ja ehkäpä naiseenkin. Minua ei ahdista eikä tunnu pahalta, menen selvittämään kuka olet avoimin mielin. Olen itsekkin virittelemässä useampaa juttua samaan aikaan, mutta onko kyse vain siitä etten ehkä etsi juuri nyt mitään erityisen vakavaa tai nopeasti etenevää juttua? Rehellisyyden nimissä kuitenkin uskon, että jokainen jollakin tasolla etsii sitä yhtä ja oikeaa suurta rakkautta kenen kanssa kaikki palat loksahtaa yhteen ja saatte toisenne loistamaan.

Voisiko polyamoria ollakkin sitä, että on avoin kaikille suhdesoppa osapuolille ja sitoutuu heihin tietyllä tasolla, ehkä casuaalia seksiä ja hengailua enemmän? Silti tuolla pääkopassa on päällimmäisenä ajatus siitä, että päädyn lopulta monogamiseen vakavaan suhteeseen, mutta tässä vaiheessa on kai hyvä tutkia rajojaan?

Tilannekatsaus:

* Torstaille sovittu treffit tutkimaan rajoja, mielialoja ja ottamaan selvää lököilyn merkeissä.
* Lauantaille viritelty tapaamista sitoutumiskammoisen kanssa, sain sentään kyllä vastauksen kysymykseen haluisitko tavata. Luvassa mahdollisesti olemista, pussailemista (ah voi ne suudelmat saa jalat veteliksi..) ja vaikka leffa.
* Juttukumppanina vanhempi nainen jolla unelmia ja puhuu samalla suulla kuin minä. Luvattu letunpaistoa mahdollisesti tulevaisuudessa.
* Liian vähän unta ja ihan liian kylmä sänky.