Klassikko ei ole turhaan klassikko. Se sopii tiettyyn kaavaan, on luotettava, mielenkiintoinen, ja toiset eivät todellakaan tajua miten se on voinut saada klassikon maineen.
Kaava on usein se sama. Aamulla on odottava olo ja ajattelee: "ihanaa, illalla elämä on pelkkää juhlaa!". Laittaa soimaan sen "bailut" nimisen soittolistan koneelta ja siivoaa, vaihtaa lakanat ja tanssii huoneesta toiseen. Kokkaa jotakin parempaa ruokaa, pitää tankata ettei kihahda liian nopeasti hattuun ja jaksaa panna jalalla koreasti! Käy suihkussa, tekee perusteellisen kasvon ja ihonhoidon, sheivaa ja runkkaa että osaisi käyttäytyä edes hiukan paremmin. Etsii vaatteet ja huudahtaa joka kerta sen saman akkamaisen lauseen "siis apua mitä mä laitan päälle!". Tsekkaa säätiedotuksen, bussiaikataulut ja pakkaa lopulta illan kamat laukkuun.
Luotettavin osuus illasta on etkot. Ystävän koti on lämmin ja täynnä huumaavaa odottavaa tunnelmaa. Kaikki halaa, kyselee kuulumisia ja kun alkaa tarpeeksi olla ilojuomaa kupolissa alkaa elämästä avautuminen ja suurempien linjojen etsintä. Kaikki meikkaa ja laittaa hiuksia, vähän toistenkin. Naurua, iloa, tunnelmaa ja mieletöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Otetaan kuvia ja ollaan kuumia ja kauniita. Harmittaa lähteä baariin, kun tahtoisi tämän vain jatkuvan ikuisesti.
Mielenkiintoisimman käänteen tekee illassa aina baariin siirtyminen. Matkalla kävellään käsikynkässä, lauletaan ja heitellään sisäpiirinvitsejä. Baarissa tunkee ovella vastaan melun seinämä ja sekavuus. Tuttuja, ystäviä ja vihamiehiä vilisee pöydissä. Mistä löytää paikka, mihin laittaa takkinsa, onko paljon jonoa vessaan ja tiskille? Jokainen sinkoilee omaan suuntaansa, mutta toisaalta tämä on hetki josta nautin. Tiedän heidän olevan siellä ja samalla minulla on koko maailma ja tanssilattia. Nousuhumala on hyvä ja paljon antava. Puhuu tutuille. Puhuu vieraille. Jokaisen ihmisen kohtaaminen on kokemus ja ainutlaatuinen.
Sitten tulee se hetki, kun ylitetään se tietty humalan raja. Ymmärtää sen itsekkin, et voi vittu nyt lähtee mopo käsistä. Tekstari sille ihanalle tytölle. Kaipaavia sanoja ja kerrotaan kuinka ihastuksissaan ollaan. Pussaillaan ystävää, koska se tuntuu juuri nyt todella hyvälle ajatukselle. Tanssitaan kuin viimeistä päivää todella tyylikkäästi, eli suomeksi tyylikkyyskin taitaa olla katsojan silmissä. Avaudutaan niistä syvimmistä ja ei niin syvistä ongelmista sille vierustoverille, kuka se nyt ikinä sattuukaan olemaan. Huudetaan ja lauletaan sen lempikappaleen mukana ja sanoja ei muista todellakaan. Näet vanhan pokan baarissa ja yrität lämpätä ja saat pakit, tai vielä pahempaa, et saa niitä pakkeja.
Kun -30 asteen pakkasessa ilman pipoa kävelee johonkin luvattuun roskaruokataivaan ihmemaahan miettii hetken olipa taas klassinen ilta. Laskuhumala painaa päässä ja silmiä kiinni. Olen sentään edes jossain järjissäni, kun raahaudun kotiin ja aamulla voin kiittää itseäni järjellisestä päätöksenteosta. Bussimatkoista ei muista koskaan mitään eikä niitä muita matkustajia edes huomaa. On omassa pienessä humalaisessa, mölyisessä ja fiilistä täynnä olevassa kuplassaan. Makustelee vielä hetken mennyttä iltaa.
Aamulla herätessä krapula. Viestittelyä ystävien kanssa ja illan kertaamista. Pieni morkkis niistä jutuista, kun meni vähän yli. Lohduttautuu että niin kaikilla menee. Ystävä sanoo että olet ihana ja rakas, sanon sen hänelle takaisin ja sydämeni täyttää rakkaus maailmaa kohtaan. Kaivan elokuvan, facebookin ja mässyä eteeni. On mulla kiva elämä.
Klassikko on esimerkillinen ja arvostettu.
Ei huonosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti