Järjestin juhlat, olen siinä etevä. Pidän vieraistani hyvää huolta, järjestän, katson kokonaiskuvaa ja pidän huolta että kaikkea on mitä tarvitaan. Haluan ihmisten viihtyvän ja katson ettei kukaan ole yksin. Näissä juhlissa oli oma tuntunsa, ensimmäiset sinkkujuhlani. Kutsuin suuren määrän ihmisiä ja paljon tulikin paikalle. Olin onnellinen jokaisista kasvoista, jotka tulivat ovesta sisään.
Olen se nainen kuka on kaikkien, miesten ja naisten mielestä tosi hyvä tyyppi! Tosi hyvä ystävä! Hauska, fiksu, naseva ja sopivassa mittapuussa sarkastinen. Tarinoita ja juttua riittää ja samalla osaan kuunnella toista aidosti. Olen empaattinen ja ymmärtävä ja minulla on kaikkeen jotain muutakin sanottavaa kuin, kyllä se siitä. Minusta on helppo pitää. Minua on myös hyvin helppo vihata, koska kerron myös asioita joista ihmiset ei aina pidä tai halua kuulla. Olin unohtanut mimmoiseksi ongelmaksi sinkkuna muodostuu tämä piirre minussa. Olen kaikkien mielestä vain se super ihana ja hauska tyyppi, en se kenen kanssa halutaan mennä kotiin.
Olimme bileissä vielä kaupungilla. Taas kerran minä vajoan jonnekkin häveliäisyyden, kiltteyden ja "ei minusta kukaan pidä silleen" tasolle, yhdellekkään vieraalle naiselle en uskaltanut mennä juttelemaan koko illan aikana. Pöytään tuli muutamakin vieras nainen, jotka molemmat olisivat voineetkin olla minusta kiinnostunut, minä en kummastakaan. Olenko vain minä nirso ja vaativa vai onko vika jossakin muussa?
Onneksi mukana oli ihania ystäviä. Sain tanssia hulluna, halata, pussata poskelle, kertoa kuinka välitän ja heittää sitä vitsiä. Tuntui todella vapautuneelta ja hyvältä, olen aika varma että se näkyi minusta uloskin päin.
Eli ekan bilesinkkuillan saldo:
* Ei seksiä
* Kamala känni
* Yksi puhelinnumero annettu tytölle ystävä mielessä
* Paritettu muutama tuttu
* Jollakin tasolla ymmärrys siitä, että minusta on kasvanut aikuinen jossakin välissä
Nyt voin vastaanottaa sen sunnuntaimasennuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti