Voi kuinka olenkaan viime päivinä toivonut kylpyammetta johon sukeltaa. Voisin maata korvat veden alla ja katsoa kattoon. Koko maailma olisi tyhjiössä, kumisevassa avaruudessa, rauhassa. Katossa voisin katsoa halkeamia, jotka korruptoi pikkuhiljaa kylpyhuonettani. Vesi olisi lämmintä ja kannattelisi minua pehmeillä käsivarsillaan. Kylpyamme olisi kuin suojaisa kohtu, jossa velloa tiedottomana maailman pahuudesta.
Exä sai asunnon. Se oli minulle helpottava tieto, pian kaikki muuttuu, pian pääsen käsittelemään tätä kaikkea. Joskus voin taas antaa sydämeni kokonaan jollekkin, kun pääsen sinusta kokonaan irti. Alan olla jo aika irti, en kaipaa sinua ja välillä raivostuta minua niin, että räjähdän.
Tyttö kenelle annoin puhelinnumeroni kirjoitti minulle. Epävarmuutta, lievää itsesääliä, todella surullista. En voi ottaa elämääni ihmistä joka on noin kovin hukassa ja rikki. Olen reilu ja kerroin hänelle heti, että minusta ei ole tähän millään tasolla.
Olen ylpeä itsestäni, että osaan sanoa jo aluksi ettei minusta ole etenemään kovaan vauhtiin, minulla on prosessi kesken. Haluan olla reilu ja suora, se edustaa kaikkea mitä minä olen. Hämmennyn kun minulle sanotaan positiivisia asioita ja minua sanotaan mielenkiintoiseksi, itse pidän itseäni aika arkisena ja normaalina naisena. Toisaalta onhan elämän eri muodot aika mielenkiintoisia?
On lumimyrsky. Lumihiutaleet lentävät ylöspäin tuulenmukana. Maailma tuntuu nurinkuriselta tänään.
Hei, löysin blogisi Blogilista.fi kautta. Kirjoitteletko vielä? Palaahan astialle, olis kiva lukea tuntojasi. Itse olin samaisessa vaiheessa puolitoista vuotta sitten, en tosin ollut naimisissa mutta tulin bissekaapista ulos.
VastaaPoistaJuuri kaivauduin kolostani esille ja täällä odotti ihana kommentti. Kiitos tästä!
VastaaPoista