Näimme uudestaan. Olin niin onnellinen ja hymyilevä siinä lähellä. Olin vähän kainalossa, halailinkin hieman. Koin suurta onnellisuutta siitä, että joku tahtoo olla lähelläni ja nimenomaan siitä, että se oli hän.
Muutamassa päivässä tuli epävarmuus. Tuli olo, että haluaakohan hän edes. Näimme taas. Oli mukavaa, mutta se puuttui se läheisyys, se joku. Tunsin kylmyyden henkäilevän minua kohden. Minä olisin niin janonnut sinua siihen.
Odotukseni tuntuivat liian suurilta. Olisin halunnut suudella ja hiukan humaltua sinusta. Odotukseni kai olivat liian suuret.
Nyt tuntuu, että tämä kai oli tässä. En enää osaa olla muiden ihmisten kanssa. Tulee tyhjyys.
Tiedän että tämäkin on epärealistista, enkai minä ikuisesti yksin ole. Tiedän myös että ei ehkä pitäisi olla näin jyrkkä. Nyt vain tunnen haikeutta ja tyhjyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti