Aivoni kiertävät kehää.
Haluan peruuttaa kaiken, oi kyllä haluan, olen väärässä ihan varmasti olen! Kolmenkympinkriisi, itsensä huijausta ja selkeää harhailua!
En selviä tästä, en koskaan enää ole ehjä, kukaan ei koskaan enää rakasta minua ja en varmana saa koskaan ikinä pikinä seksiä enää!
Olen kulkemassa kohti parempia, eheämpiä ja hyviä asioita ja ystäväni sanoin "Tulet menemään paikkoihin joihin et koskaan uskonut meneväsi ja kokemaan asioita joita et uskonut sattuvan tiellesi." Minusta tulee onnellinen itseni ja varmuuteni kautta.
Näin aivoni kulkee samaa rataa uudestaan ja uudestaan. Olen kellumisen tilassa, jossa voin vain miettiä mihin minut heitetään seuraavaksi. Haluan uskoa viimeiseen kohtaan, haluan sen olevan se todellisuus.
Odotan asumuseroa, että voisin tuntea itseni puuhakkaaksi. Saisi järjestellä laatikoihin tämä on sinun ja tämä on kyllä minun. Voisi lähettää hakemuksia ja kirjoittaa jotain selkeää ja realistista. Saisi istua yksin, aivan yksin pimeässä ja tuntea sen valtaavan koko kehon ja kellua siinä missä on lupa. Saisin itkeä, itkeä niin että silmät lopulta valuvat virtana pois päästäni.
Saisin aloittaa matkan minuuteeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti